Makaronilaatikko

Vein eilen Ullan hammaslääkärille ja tein ympäristössä pienen kävelylenkin. Kotiin palattuamme kävin juoksulenkillä.

Sen jälkeen keskustelimme päivän ruokailusta ja HPJ ehdotti, että hakisin kaupasta raaka-aineet makaronilaatikkoon.
Kun ne olivat haettu, esitin että voisin opetella uuden ruokalajin valmistusta.

En ole saanut mitään positiivista palautetta aikaisemmin valmistamista pataruuista. Ne ovat olleet liian mausteisia, liian nestepitoisia ja kyllä niistä on muutakin vikaa aina löytynyt. Kritiikin laajuudesta johtuen olen niiden valmistamisen lopettanut, joten aika usein tyydymme pitsaan, hampurilaisiin tai kiinalaisiin aterioihin.

Kaivoin ohjeen esille ja kysyin vaimolta keittääkö hän makaronit ennen uuniin laittoa. Vastaus oli, että pakkohan ne on keittää ennakkoon. Sanoin, että täällä on kyllä ohje, jossa ne laitetaan raakoina vuokaan, silloin joutuu laittamaan hiukan enemmän nestettä vuokaan.

Vastaukseni oli ilmeisesti annettu väärällä sävyllä – vaimo poistui pienestä, ahtaasta keittiöstä ja totesi: hoida homma.

Minähän hoidin, keitin makaronit ja runsaan tunnin päästä otin valmiin ruuan uunista. Maistoin sitä ja totesin, että tuli laitettua liian vähän mausteita ruokaan.

Valmista tuli seitsemän kahden hengen päiväannosta, joten viikon ruuat olivat valmiina eikä työ ollut todellakaan vaikeaa tai raskasta.

Ja kaiken lisäksi vaimo kehui, että olipa hyvää ruokaa. Niin minunkin mielestäni – kun lisäsin sopivasti suolaa ja ketsuppia!

Tässä kuva valmiista makaronilaatikosta.
Tosin ei minun tekemästä vaan Snellmanin ohjeesta.
Tosin sitä ohjetta en käyttänyt, mutta tämän ohjeen kuva oli parasta A-laatua.
Ja minun tekemäni laatikko oli maultaan parasta A-laatua!