Kolme oli liikaa

Eilen vietimme perinteistä luokkakokousta 51. kerran – vaimo kutsuu sitä nimellä poikien kaljailta.

Kyllä sitä olutta tuli eilenkin juotua, peräti kolme tuoppia sisällöltään 0,4 litraa.
Silloin opiskeluaikoina se olisi ollut vain pientä huulten kostuttelua, tällä iällä valtava urakka.

Meitä oli paikalla 11 muistelemassa menneitä ja kertomassa sairauksistaan. Se on ymmärrettävää, kun keski-ikämme ylittää 75 vuotta. Alkuperäisestä määrästä 25 meitä on vielä hengissä kaksikymmentä, joten osallistumisprosentti oli korkea.
Joukkomme on aika hyvin säilynyt Turun lähistöllä – se selittää runsaan osallistumisen, mutta oli joukossamme eilen yksi Nokian insinöörikin.

Poistuin paikalta jo ennen yhdeksää. Lähdin kohti Tuomiokirkkoa etsiäkseni taksiasemaa. Mutta eteeni pysähtyi bussi, jossa luki suuntana Skanssi, joten pääsin bussilla paluumatkankin. Aina ennen olen joko kävellyt tai ottanut pirssin kotiin.

Kotona odotti illan kuluessa sinne tuotu hoitokoira Koda – pääsin siis tekemään vielä illan päätteeksi kunnon kävelylenkin.

Sen jälkeen nukahdin hyvin, mutta heräsin ennen kahta. Olin hiestä märkänä ja kesti puolisen tuntia ennen kuin sain unen päästä uudelleen kiinni.
Kun normaalisti juon yhden kevytoluen ruuan kanssa, niin tuollainen ankara ryyppääminen on ehdottomasti liikaa.

Raittiuslupausta en sentään tee, mutta ensi kerralla pitää jättää juominen maksimissaan kahteen oluttuoppiin!

Tässä treenattuja insinöörejä.
Vasemmalta Kari, Ilkka, Eero, Raimo, Matti ja Simo.

Tässä kolme 51 vuotta sitten valmistunutta insinööriä Jaska, Late ja Ekka.
Ekka kylläkin jatkoi opintojaan ja valmistui myös diplomi-insinööriksi!
Ilmeet ovat vakavia, he kuuntelevat Eeron kertomusta.
Mutta kyllä meillä hauskaakin osattiin pitää...
Otsikko ei siis viittaa näihin kolmeen vaan juomiisi oluisiin. 😀