Maratonennätys

 Viisitoista vuotta sitten juoksin maratonennätykseni.

Se tapahtui Italiassa Po-joen laaksossa, alue on minulle tuttu kun monet työaikaiset päämiehet sijaitsivat siellä.

Maali oli Carpissa noin sata kilometriä Milanosta lounaaseen. Carpissa olin yöpynyt usein, kun muutama edustamamme tehdas sijaitsi tässä kaupungissa.

Lähtöpaikka sen sijaan oli tuttu autourheilun ystäville, se sijaitsi Maranellossa, Ferrarin kotikaupungissa. Lähtö oli tehtaan yhden rakennuksen edustalta.
Juoksussa oli mukana noin kaksi tuhatta juoksijaa, Ferrari houkutteli ja se, että ensimmäisellä kympillä oli alamäkeä noin 60 korkeusmetriä.

Ilman lämpötila oli yli kaksikymmentä astetta, joten aivan ihanteellinen juoksusää se ei ollut.

Suomalaisia oli mukana aika runsaasti ja yhytin alkumatkalla neljä tamperelaista, joiden kanssa juoksimme pitkään. Ennen puolta matkaa enää yksi oli mukana. Hän kertoi juoksevansa ensimmäistä maratoniaan, mutta oli treenillään mennyt 30 km vauhtia, jota nyt juoksimme.

Puolimatka taittui aikaan 2.19, joten se ei lupaillut vielä ennätyksen parantumista.

Vauhti hiukan nousi ja kolmenkympin kohdalla tein laskelman, että 6 min/km vauhdilla aika menisi alle neljän ja puolen tunnin. Kerroin tämän kaverille – hän toivotti hyvää loppumatkaa. Sanoin, että kaveria ei jätetä – sinä tulet mukaan. Hän lupasi yrittää ainakin kilometrin.

Hyvin yritti, pysyi hyvin mukana ja loppusuoralla meni vielä ohi.
Teimme molemmat ennätyksemme. Toinen puolimaraton meni aikaan 2.10 ja ennätykseni parani kahdella minuutilla.

Enää en pysty edes juoksemaan maratonia, niin on pakko muistella näitä menneitä.

Maaliviivan ylitys, oikea loppuaika oli puoli minuuttia parempi, kun en lähtenyt ihan eturivistä.
15 vuotta sitten kelloissa ei ollut GPS-yhteyttä, se muodostettiin vasemmassa käsivarressa olevan mustan mötikän avulla.
Ja tiedon ennätyksestä lähetin Suomeen tekstiviestillä - siihen aikaan ei vielä Facebook välittänyt ainakaan minun viestejäni!