Olen kyllä runsaasti harrastanut suunnistusta tämän vuoden kuluessa, mutta eilen oli vuorossa ensimmäinen oikea kilpailu.
Se oli sprinttikilpailu aika tutuissa maastoissa Naantalissa, tosin sprintissä ei kotimaaston etu aina ole kovin hyvä.
Juoksu sujui ja olin kuin mullikat keväisellä laitumella, keskisyke oli todella korkea.
Se oli kyllä osoitus huonosta kunnosta ja helposta radasta. Vauhtia pystyi pitämään, kun radassa ei ollut mitään vaikeaa tehtävää.
Välillä 1-2 olin yllättäen toiseksi nopein, en ymmärrä mitä minua nopeammat juoksijat olivat töpeksineet!
Ainoa virhe tuli välillä 3-4, kun tulin umpipihasta takaisin kadulle syöksyin vastapäiseen aukkoon ennen kuin huomasin, että olisi pitänyt kääntyä 90 astetta vasemmalle. Siinä hukkui puoli minuuttia.
Rastivälillä 5-6 olin myös toiseksi nopein. Tässä kyllä nautiskelin maaston tuntemuksesta. Oikean kierrossa säästi runsaasti nousumetrejä ja se palkittiin.
Loppu olikin sitten taistelua maitohappoja vastaan mutta pystyin pitämään nelossijani maaliin asti.
Tappiota tuli voittajalle 63 sekuntia - tasaista oli!
Sarjassamme oli seitsemän suunnistajaa.
![]() |
Reittiviivan väri kertoo vauhdin. Vihreä on juoksua, punainen kävelyä. |
![]() |
Tässä tulokset. Hävisin voittajalle siis minuutin ja kolme sekuntia. Suunnistuksessa se on kuin tappio maalikameran kuvassa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti