Mökkielämää

Ilmat ovat suosineet täällä Nauvossa kesäloman viettäjiä.

Minä kun olen keskittynyt lähinnä työntekoon, niin olisin mielelläni vastaanottanut pilvistä ilmaa ja koleutta.

Ne puuttuivat, mutta en yksin joutunut ahertamaan.
Ensin teki tuttavuutta rantakäärme, mutta se katsoi paremmaksi poistua takavasemmalle.
Sitten punkki löysi reitin vyötärön yläpuolelle selkäpuolelle ja alkoi nauttia veriateriaa. Illalla tein normaalin punkkitarkastuksen ja Ulla poisti sen.
Paarmat ja muut lentävät itikat myös pitävät hikeä valuvasta metsätyöläisestä.

Näistä vaikeuksista huolimatta sain aika paljon aikaiseksi viikko sitten kaadetun pajun kanssa.

Ensin haketin kaikki pienemmät oksat ja lehdistön.

Kun se oli tehty, niin aloitin eilen sahaamaan ja halkomaan puuta saunapuiksi. Paju ei ole tällaiselle amatöörille kaikkein helpoin työstettävä kun käytössä pieni akkusaha ja kirves. Kirves on kyllä suuri ja tehokas. Mutta kun käyttäjä rasvainen ja tehoton, niin elämä ei koko aikaa hymyillyt.
Mutta luterilaisia kuulijoita ei työmaallani näkynyt, niin kukaan ei ollut kertomassa, että joudun sitten kun maaliviiva saavutetaan Helvettiin runsaan kirosanojen käytön takia.

Tänään tein töitä vain toista tuntia aamun viileydessä.
Sitten lähdin sienestämään. Valitsin Nauvon parhaimman sienipaikan eli kirkonkylän torin. Siellä nätti thaityttö kaupitteli itse poimimaan kantarelleja. Näin ainakin kerroin vaimolle, ihan varma en ollut asiasta - hän kun käytti kertomukseensa kolmea kieltä, ruotsia, englantia ja ilmeisesti thaita. 

Mutta ihan maittavaa kastiketta niistä tuli, ehkä siksi että minä en ollut kokkina!

Tässä päivän ateria.
Työvälineet ovat tahriutuneet, koska maistoin ensin maun.
Se oli viikon paras ateria, parempi kuin torstaina nautittu päivällinen
Pikisaaressa Airi-ravintolassa.

 

Tässä loppuviikon urakointi.Ne lepäävät kolme metrisen pressun päällä
ja Elon laskuopin mukaan siinä on kuutiometri saunapuita.