Punkalaitumen Kunto, siis PunkKu, järjesti Kevätlaitumen rastit kartalla oikein hienon näköisessä maastossa.
Kasvillisuus oli saanut riittävästi vettä ja lämpöä. Se tarkoitti tällaiselle heikkojalkaiselle tuskien taivallusta.
Menin alun aika optimaalista reittiä, mutta siitä huolimatta olin kisassa loppupään taivaltajien joukossa.
Ennen kolmosta ohitseni meni Liisa Liukkosen nykyinen aviomies, joka oli lähtenyt kaksi minuuttia ennen minua maastoon. Nelosella näin hänet vielä, mutta pian paita katosi näkyvistä.
Aloin olla ihan poikki jo tässä vaiheessa ja ajauduin oikealle. Siinä piti kuluttaa aikaa olemassaoloni paikallistamiseen, mutta en siinä menettänyt kuin kolmisen minuuttia.
Laahustin kuutoselle suoraan, mutta seiskalla piti käydä tarkistamassa yksi aikaisempi notko - siinä ei ollut rastia. Siinä vierähti pari minuuttia.
Lopussa ei enää pystynyt tekemään virheitä edes lopen uupunut urheilija.
Keskipulssi oli 150, se oli korkein tämän vuoden suorituksistani.
Tämän jälkeen keskityn lokakuiseen maratoniin valmistautumiseen, joten suunnistus jää lapsipuolen asemaan.
Sijoitus oli 27/34.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti