Kuukausi vaihtui ja pääsi jälleen kerran osallistumaan Marrasputkeen.
Siinä harrastetaan joka jumalan päivä kuntoilua. Perinteinen on juoksusuoritus joka päivä, vähintään puolituntia.
Nyt kun ihmiset ovat lihoneet ja heikentyneet, niin riittää 25 minuutin suoritus.
Ja jos alkaa väsymään niin voi vaihtaa ryhmään, jossa suoritukseksi riittää myös kävely.
Minulla se vaihto tapahtuu todennäköisesti jonkin pitkän lenkin jälkeisisenä päivänä. Krapulasta se ei tule johtumaan, koska en harrasta krapulaa. Toista se oli silloin joskus nuorena. Se aika ei enää palaa!
Aloitin putken eilen aamulla Street Orienteering suunnistuksella. Se on Turun Metsänkävijöiden järjestämä talvinen suunnistustapahtuma, jossa rastit sijaitsevat sivistyneesti kaupungissa tai taajamassa. Eksymistä ei tarvitse pelätä. Tapahtuma järjestetään iltapimeässä, mutta meille pimeää pelkääville annetaan mahdollisuus suunnistaa etukäteen valoisaan aikaan.
Ja tänään hölkkäsin hitaasti mutta varmasti puolen tunnin lenkin.
Enää 28 päivää jäljellä...
 |
Yllä kartta. Onnistuin tekemään elämäni pummin. En löytänyt rastia 36, hain sitä väärästä korttelista! Pummin suuruus ja häpeä töppäyksestä kasvoi mittaamattomaksi, kun kerron, että nuorukaisena asustin rastin 23:n numeron 2 alapuolella olevassa talossa 10 vuotta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti