Punkkipäivä

Aamulla kun kävin istunnolla puuceessä, katsoin vasemman jalan reittä.
Joku olento oli tullut kylään reittä pitkin. Ja oli sen verran ihastunut paikkakuntaan, että pureutui kiinni ihoon.

Paikallinen K-kauppa oli antanut joku vuosi sitten lahjaksi muovilevyn, jolla on helppo ottaa pois punkit.
Tämä yksilö oli kyllä niin ihastunut veriryhmääni, että pois ottaminen vaati sekä taitoa että voimaa. Kumpaakin löytyi.

Koko päivän sateli vettä. Eilisen ja tämän päivän saldo oli 26 mm. 

Sateen tauottua lähdin juoksulenkille. Garmin palkitsi treenauksen ja nosti hapenottokykyni numeroarvoon 40. Vielä on siitä matkaa kahden vuoden takaiseen arvoon 44. Tosin ikääntyminen laskee arvoa noin 0.5 yksikköä vuositasolla. Joten tähtäin on nyt vaatimattomasti arvossa 43. Eikä siis 47!

Lenkin jälkeen lämmitin saunan. Ja kas, iholta löytyi toinenkin punkki. Siitä en saanut kovin hyvää kuvaa, kun olin kynnen kanssa saanut rikottua hienoa yksilöä.

Punkki imee. Nuo mustat langat ovat ihokarvoja.

Punkki nro 2. Punkkia ei saisi koskaan käsitellä näin, se saattaa häirittynä erittää myrkkyjään ihmispolon elimistöön.

Punkki nro 1 jumittuneena poistolevyyn. Elukan pituus on aika tarkkaan 1,5 mm. Paljain silmin sitä on vaikea havaita, mutta ihmisen tuntoaisti on hyvä. Ihoa sivelemällä punkki on helppo löytää.

Nauvo, Samslax

Pääsin taas suunnistamaan Nauvon avokallioilla.

Sitä ihmettelin lenkin jälkeen mikä ihmeen sykerajoitin mulla on kun pulssi ei nouse. Keskisyke oli vain 129, eli sellainen kevyen lenkin tasoinen. Oliskohan se vaan tämä vanhuus? Kun en oikein mihinkääm ylikuntoonkaan usko, kun lenkit ovat pääasiassa kevyitä lenkkejä. Ehkäpä ne ovatkin liian kevyitä?

Ykköselle pientä kiertoa oikealta, siinä hukkui puoli minuuttia.

Seiska oli pöhelikössä, joka oli täynnä erikokoisia kiviä - tutkin ne kaikki. Minuutin pummi.

Muuten meni ihan kohtuullisesti. Sijoitus oli 7/29, ihan kohtuullinen.

Sateenkaaren alla

Illalla vähän ennen auringonlaskua saimme kunnon sateen niskaamme.

Mutta se poiki myös hienot sateenkaaret!

Kännykän kameralla otettu!

Kännykän kameralla otettu!

Nikonilla tallennettu.

Nikonilla tallennettu.

Peuroja tervehtimässä

Lähdettiin vaihteeksi vaimon toivomuksesta kesämökille.

Jos tätä ilmaa enää voi kesäksi kutsua, jäätävä tuuli mereltä ja lämpötila laski illan mittaan 13 asteeseen.

Olisi ollut oikein hyvä ilma tehdä töitä, mutta kun olin ajanut nurmikot, lopetin hommat ja lähdin hakemaan riistakameraa takametsästä. Siellä oli vahän kuvia, mutta laatu korvasi määrän.

Sen jälkeen kävin viemässä sen Möljälle, käytin apuna sähköavusteista pyörää.

Peura näkee riistakameran ja pysähtyy.

Ja poistuu peuranpolulta!

Satarastit, Lieto

Tänään kävin suunnistamassa Satarasteilla Väljäntien maastossa Liedossa. Vuosi sitten sanoin maastosta, että tämän pahempaa suunnistusmaastoa ei Turun lähistöltä löydy.

Tänään oltiin kuitenkin tien toisella puolella ja ratamestari ei vienyt ratoja pahimpiin pusikkoihin.

Ykköselle nousin polku-uraa pitkin mäkeen. Mutta se ei ollutkaan karttaan merkitty polku. Tajusin virheen jo mäkeen noustessani, joten ei siitä tullut kunnon virhettä.

Muuten homma eteni hitaasti mutta varmasti.

Sunnuntaina juoksin hiukan reippaamman lenkin ja se painoi vielä jaloissa. Kävelyksi homma meni.

Jos voisin antaa neuvon nuoremmille, niin se kuuluu: älkää tulko vanhoiksi!

Tuo punainen väri pitäisi saada pois tuosta reittiviivasta!

Koiranpentua katsomassa

Käytiin katsomassa Amalian koiranpentua Tampereella.

Se on Shetlannin paimenkoira ja ollut nyt heillä runsaan viikon. Kovin oli hellyttävän näköinen pallero. Aluksi hieman vierasti meitä mutta pikku hiljaa hyväksyi meidät lauman jäseniksi ja tuli rapsutusetäisyydelle.

Ja käynnin seurauksena Ullalle tuli taas kauhea tarve hommata meillekin uusi koira.
Päädyimme jälleen lähes yksimielisesti siihen, että meille ei tule omaa koiraa. Sen sijaan hoitokoirat ovat edelleen tervetulleita!

Pennun ensimmäinen taito on täydellinen antautuminen!

Kuvista päätellen otus on erittäin rauhallinen. Se on osatotuus!

Aikansa pentu jaksoi, sitten tuli totaalinen väsy.

Täysistunto

Istuin aamulla täysistunnolla. 

Käytin Lambi-merkkistä edullista paperia. Se ei oikein katkennut rei’ityksen kohdalta, mutta voimalla sen sai kyllä palasiksi. Paremmin se katkesi, kuin kaikkein halvin, sellainen kellertävän värinen vessapaperi – sitä en enää osta.

Mieleeni tuli tarina 60-luvulta. Eräällä taitolentoon käytetyllä lentokoneella oli sellainen vika, että syöksystä nousuun käännettäessä koneen siivet katkesivat. Insinöörit tekivät ankarasti töitä vian korjaamiseksi, mutta mikään ei auttanut.

Eräs kylän mies kehotti insinöörejä kokeilemaan porata pieniä reikiä parin sentin välein siiven juureen. Kun ei mitään muutakaan enää osattu tehdä, kokeiltiin tätä keinoa. Ja ihme tapahtui, siipi kesti.

Insinöörit palasivat kylän miehen juttusille ja kysyivät, mistä hän oli saanut tällaisen idean.
Mies kertoi, että vessassa istuessaan hän oli havainnut, että vessapaperin katkesi kyllä muualta, muttei koskaan rei’ityksen kohdalta.