Koda kylässä

Saimme perjantaina Kodan hoitoomme.

Yleensä olen tehnyt sen kanssa päivittäin sen verran lenkkiä, että kymmenen kilometriä täytyy. Se on oikein sopivaa kestävyysharjoittelua tällaiselle entiselle maratoonarille.

Eilen lauantaina päätin, että kiusaan koiraa oikein kunnolla ja tein sen kanssa vähän yli 15 kilometrin liikunnat.
Kun tulimme viimeiseltä lenkiltä, niin ohittaessani yhden pariskunnan kerroin heille, että tämä koira rääkkää mua ylipitkillä lenkeillä - kysyin, että voisitteko soittaa eläinsuojeluun. 
Eivät luvanneet soittaa.

Tänään päätin mennä sen kanssa oikein juoksulenkille. Viimeinen oma koira, tollerinarttu, oli sellainen, että ei enää kolme vuotta täytettyään suostunut ottamaan juoksuaskelia. Joten juoksulenkit koirien kanssa ovat jääneet vähiin.

Mutta tämä Koda on toista maata. Kun se näki, että puin juoksuvaatteet päälle, niin se ryntäsi ulko-ovelle.

Teimme viiden kilometrin lenkin ja minulle vauhti oli ihan reipasta.
Muistutti intervallitreeniltä, palan matkaa kovaa, sitten raju stoppi ja sen jälkeen uudelleen menoksi. Tuli kunnon hiki.

Lenkin jälkeen Koda pesi hiet pois kasvoilta.
Mutta kyllä menin silti vielä suihkuun.
Ennen vanhaan kysyttiin:
Ei syö siat, ei koske koirat, herrojen herkku, kuningasten ruoka, mikä se on?
Vastaus on suola.
Mutta kyllä tämä koira suolaisesta hiestä tykkää!

Kyllä tämä koira osaa myös levätä.
Yöt se nukkuu tosi hyvin ja päivälläkin ottaa nokosia.