Syksy saa ja siten myös ihmisen pitää hankkia kulttuurin kautta taiteellisia nautintoja.
Olimme valinneet kohteeksemme Paimion teatterin ja kappaleeksi tappavan hauskaksi parodiaksi mainostetun näytelmän Tarjamurhaaja.
Se oli sekava esitys Ciacomo Puccinin oopperoiden aihepiiristä.
Tappava hauskuus jäi haaveeksi - se olisi kait pitänyt löytää toisen Tarjan käyttämistä kirosanoista.
Hymy ei noussut kasvoilleni kertaakaan esityksen aikana.
Ainoa tunne oli sääli näyttelijöitä kohtaan, he joutuivat viemään esitystä eteenpäin apean yleisön edessä.
Äänentoisto oli sitä luokkaa, että toisen naisnäyttelijän repliikeistä ei tahtonut saada mitään selvää. Tietysti syy saattoi olla minussa - kuuloni kun on heikentynyt kuulolaitteista huolimatta.
Puoliaika lopetti kärsimyksemme, poistuimme teatterista. Emme olleet ainoat...
En mitenkään pysty suosittelemaan tätä esitystä. Mutta jos joku innostuu, niin tilaa seuraavissa esityksissä on vielä runsaasti.
 |
| Kuva näyttämöstä ennen esityksen alkua. Istuimet olivat ihan hyvät. Ja ensimmäiset viisi penkkiriviä olivat ihan täynnä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti