Joulun odotus

Meillä lapsilla tämä joulun odotus on kauheaa aikaa.

Jännittää niin pahuksesti, että tuleeko pukki!
Tai sitten jännittää se, että saako lahjoja.

Kun tämä vatsaa kouriva odotus ei ole vähentynyt tippaakaan, niin pitää keksiä jotain tekemistä.
Aloitin siis perjantaina yhden huoneen maalausurakan.

Eihän se maalaus ole mitään, vanhojen tapettien poisto ja seinän paklaus se työtä on.
Pintatapetti lähti kohtuullisella työllä pois, mutta sen alla oli pikkuisen vahvemmalla Erikeeperillä kiinnitetty tapetti.

Sitä ei näillä taidoilla kokonaan saanut pois. Tai olisi varmaan saanut, mutta kun eliniän odote on aika lyhyt, niin päätin hieman fuskata.
Ehkä noin viisi miestyövuotta.

Joten lopputulos ei ole tarkkaa silmää hivelevä. Mutta minulle kelpaa.

Ja jos vaimo ei sitä kestä ja lähtee, niin eiköhän sitä uutta saa – jos sellaista kaipaisi.

Ajatus oli tehdä samaa myös muihin huoneisiin.
Taitaa jäädä ajatuksen asteelle!

Jollei sitten Tipattomalla Tammikuulla saa uutta virtaa koneeseen.

Melkein valmis, viimeinen maalikerros puuttuu.
Ja todellinen väri ei tästä kyllä erotu, se on hieman sinertävä.
Nyt pääsee kiinnittämään lämmityspatteria, aamulla oli pakkasta 18 astetta, 
joten työmaa oli erittäin raikas.
Sehän ei haitannut, vuonna -68 Wärtsilän ammattiyhdistysmiehet opettivat,
että ennen vilusta sininen kuin työstä hikinen! 😋