Katsaus menneeseen

Taas on aika katsoa mennyttä vuotta.

Meikäläisen asema maailmankaikkeuden laidalla on sellainen, etten tunne tarvetta fundeerata miten maapallolla on edistytty. Ihminen täällä vielä patsastelee maailman kaikkeuden näennäisenä herrana. 

Mutta loppu lähenee vuosi vuodelta.
Mitä pikemmin sitä parempi maapallon kannalta.

Joten siirryn katsomaan oman selkäni taakse.
Tässä vaiheessa elämää on tärkeintä pitää huolta omasta kunnosta. Niin henkisestä kuin fyysisestä.

Korvien välien kuntoa yritän ylläpitää tekemällä sudokuja ja pelaamalla erilaisia pelejä netin syövereissä. Ja pari viikkoa sitten tein Tieteen Kuvalehden älykkyystestin. Sudokut ratkeavat edelleen hyvin ja älykkyyskin on säilynyt kohtuullisella tasolla, vaikka onkin pudonnut yli puolen vuosisadan takaisesta.

Sen sijaan fyysinen kunto rapistuu kiihtyvää tahtia.
Enää ei kestä pitkiä suorituksia eikä kovaa vauhtia.

Ikäisekseni olen edelleen erinomaisessa kunnossa, mutta sehän ei paljoa kerro.
Oheinen taulukko vuoden kuntoilusta sen sijaan kertoo.

Kuntoilun määrä on viimeiset kolme vuotta pysynyt samana eli noin tunti päivässä.
Sen sijaan esim. juoksunopeus on pudonnut romahdusmaisesti kolmen vuoden takaisesta.

Tosin siihen löytyy muukin syy kuin ikääntyminen – kolme vuotta sitten akillesvamma vei kunnon todella alas.
Eikä paluuta entiseen ole eikä tule.

Juoksua ja suunnistusta on tullut tehtyä riittävä määrä.
Sen sijaan hiihtoa ja pyöräilyä pitää lisätä ensi vuonna.
Ne ovat hyviä lajeja tällaiselle lihavalle ja nivelvammaiselle pojalle!