Suku on paras!

Ajoimme eilen Tampereelle hoitamaan sukurakkauttamme. Siellä ulkomailla kun asuu vanhemman poikamme perhe.

Vastahan heinäkuussa porukka oli lähes viikon vieraanamme mökillä Nauvossa. Ja nyt me kiiruhdimme nuoria tervehtimään.

Silloin kun lastenlapset olivat pieniä, niin miniä kyllä kiitteli meitä Ullan kanssa siitä, ettemme ainakaan liikaa puutu heidän asioihinsa.
Talvea kohti kun mennään, niin saattaa tämä kanssakäyminen vilkastua. Siellä kun joulukuussa perheen miehet täyttävät vuosia – Janilla tulee täyteen vielä tasan puoli vuosisataa.

Kävimme nauttimassa heidän kanssaan lounaan ravintola Heinätorilla, se kun on kävelymatkan päässä heidän asunnoltaan.

Siinä jutustellessa ehdotin Amalialle, että hän voisi ensi kesänä osallistua Rogaingin Euroopan mestaruuskilpailuihin. Ne pidetään syyskuun alussa Pöytyällä. Siinä kisassa etsitään rasteja 24 tunnin ajan.

Me olemme Maijan kanssa näissä karkeloissa olleet useamman kerran ja Amaliakin tuntui hiukan innostuvan asiasta. Siellä on sarja junioreille, alle 23 vuotta. Amalia on silloin jo 15-vuotias, osallistumisen alaraja on 14 vuotta.

Amalialla on kyllä uskomaton kestävyys. Hän kuukausi sitten partionsa kanssa Saariselällä. Hänen vartioonsa kuului kaksi häntä vuotta vanhempaa tyttöä.

He olivat neljä yötä maastossa ja kantoivat kaikki varusteet telttaa myöten mukanaan. Yhtenä päivänä olivat hiukan eksyneet ja selvittääkseen asemansa olivat nousseet tunturiin niin korkealle, että kännykät alkoivat pelata. Selvittivät asemansa yön jo hämärtyessä ja leiriytyivät tunturiin. Aamulla palasivat alkuperäiseen suunnitelmaansa.
Heille oli tullut yli 40 km vaellusta täyspakkaus selässä vuorokauden aikana.

Mahdottomia sissejä!

Tämä on Janin perheen koira Lili.
Kuva on kesältä, eikä ole ollenkaan näin hurjan näköinen.
Hyväksyy jo meidät Ullan kanssa lauman jäseneksi.
Ja tulee viereen rapsutettavaksi ja silitettäväksi!