lauantai 5. marraskuuta 2022

Vanhuudenhöperö suunnistusmetsässä

Talvirastikauden avaus Impivaaran maastossa. Rastivälillä 5-6 tunsin itseni viattomaksi immeksi pelottavassa aarnimetsässä. Mutta selvisin pois - tosin vakavien henkisten vammojen kanssa.

Suunnistukseni alkavat nykyään olla hidasta vaellusta pettymyksestä toiseen.
Enkä ymmärrä oppia virheistä, toistelen niitä samoja!

Kertomus reitistä:
K-1-2-3-4: Pääasiassa etenemistä kivikoissa. Polvet eivät tykänneet, en juoksemaankaan pystynyt.
4-5: Ei varmasti mikään optimireitinvalinta! Winsplits ei kyllä tästä ajallista virhettä löytänyt.
5-6: Vintti pimeni. En ymmärtänyt kartasta ja kompassista mitään. Pummi 5.50! Pitänee mennä apukoulun ensimmäiselle luokalle?
6-7: Turhaan nousin matkalla ylös mäkeen.
7-8: Luin kartasta, että rasti on mäen takana, olihan se, mutta aika ylhäällä. Pummi 1.00.
8-9-10-M: Olen yleensä tehnyt virheitä tuolla kivikkoisella mäellä, jossa kävimme alussa ja lopussa. Nyt ymmärsin mennä tarpeeksi hiljaa ja virheet jäivät tekemättä.

Kartta kertoo lisää.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti