keskiviikko 6. toukokuuta 2020

Suunnistamassa


Yöllä näin runsaasti unia suunnistuksesta. Ongelmia oli kartan kanssa, sain kartan leikattuna palasiksi. Kartta piti siis ensin koota ja teipata. 

Aamulla ajoin Parmaharjulle, otin mukaan eilen tulostamani kartan, se oli yhtenä kappaleena.

Ratamestari oli ollut armollinen.
Lähtö mäen päällä ja neloselle saakka pääsi hölkkäämään hyvää maastopohjaa ja polkuja pitkin.
Sitten alkoi pahat rinnerastit ja kivikkoinen maastopohja sekä suuret korkeuserot.
Jaloista katosi voima kokonaan ja loppu meni kävelyksi.

Ei ole tämä laji suunniteltu vanhoille ja lihaville pojille!
Taidan alkaa uimariksi – ehkä se sopisi minulle. Eikä siinä tule edes hiki!



Karttoja


Eilen mietin mitä tekisin huomenna.
Menin Satarastien sivuille ja huomasin että suunnistamaan pääsisi Parmaharjun vaativissa maastoissa. 

Lähetin vienon pyynnön saada kartan nähtäväkseni. Se tulikin PDF-muodossa. Tulostin kartan tulevaisuutta varten. Kartan värit olivat – sanoisinko kauniisti hieman omin
takeiset.
Mustat kivet olivat sinisiä, samoin rus
keat pistekumpareet. 

Annoin palautetta ja vastauksessa myönnettiin värivika (toim. huom. tämä ei ollut rasismia). Se oli kuulemma syntynyt, kun condes-tiedosto muutettiin PDF-tiedostoksi. Lähettäjä ihmetteli, miksei kukaan muu ollut huomauttanut tästä.

Päättelin, että kaikki muuta suunnistajat ovat värisokeita.
Ihan turhaan alettiin tekemään värillisiä karttoja suunnistajille 60-luvulla!


Virheellinen kartta

Oikeat värit

tiistai 5. toukokuuta 2020

Niin kulmuni että...


Arvostettu hallituksemme istui kaksi vuorokautta miettimässä koronaviruskaranteenin lieventämistä.
Maanantai-iltana hallitus tuli ulos ja kertoi mitä tuleman pitää. Kovin lievennykset olivat odotettuja – itse asiassa aina valpas lehdistömme kertoi nämä asiat jo ennen kuin hallitus aloitti istuntonsa.

Vaimoni kanssa ihmettelimme mikä tässä oikein mätti ja otti aikaa. Maallikon mielestä itsestään selvyyksiä nämä lievennykset.
Vaimoni, joka on yhtä mieltynyt tähän hallitukseen kuin minä, oli sitä mieltä, että neidot hallituksessa väittelivät kuka pääsee edustamaan hallitusta julkisuuteen tiedotustilaisuudessa. 

Meille kahdelle riskiryhmään kuuluvalle ei mitään helpotuksia ole luvassa ennen kuin heinäkuun
lopussa – jos silloinkaan. Joten joudun vastahakoisesti ja äärimmäisen pettyneenä ilmoittamaan, että en järjestä juhlia syntymäpäivänäni heinäkuun alussa.


Oheinen kuva on kopioitu Turun Sanomien näköislehdestä.
Tuo marjapuuron väriseen tyylikkääseen asuun pukeutunut emäntä on kepulainen Katja Kulmuni.
Kyllä mä niin soisin, että tämän tason ihmisillä olisi joku opettamassa pukeutumiseen liittyviä asioita!  😜

Mul on mahtava peräsin ja pulleat purjeet...

maanantai 4. toukokuuta 2020

Saunan portailla


Heräsin eilen ennen kuutta, kun olin luvannut hakea Friscon meille lauttarannasta seitsemän jälkeen.

Aamu oli harmaa ja sankka sumu peitti maan. Kun lähdin ajamaan ensimmäinen valkohäntäpeura hyppäsi eteeni parin sadan metrin jälkeen. Kahden kilometrin kohdalla niitä laidunsi viisi ja hiukan myömemmin näin vielä kolme. Lisäksi eteeni tuli kaksi jänistä ja yksi supi, joten
liikennettä oli vaikka autoja vähemmän.

Paluumatkalla heti lähdön jälkeen yksi peura tuli suoraan eteeni ja ainoastaan äkkijarrutus pelasti törmäykseltä. Sen jälkeen näin viitisen muuta peuraa, kaksi kurkea ja hiirihaukan. Lauttarannassa lenteli kevään ensimmäinen kalatiira.

Frisco ei enää pahemmin lenkkeile ja eilinen juoksu teki sen, että itsekin olin hyvin rauhallinen.
Siihen tilanteeseen sopi hyvin istahtaa aurinkoisille saunan portaille ja ottaa kuvia luonnon ihmeistä.








sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Työsiirtolassa


Kun tulimme eilen puolen päivän aikaan mökille, rantamme edustalla jokisuussa seisoi yksi purjevene ihan lähellä rantaa. Siihen ei yleensä kukaan ankkuroi venettään, siinä on savipohja ja varsin matalaa. Mutta nyt on pari päivää tuullut idästä ja tällä tuulella se on erinomainen paikka ankkuroida vene.

Nyt illalla se kelluu edelleen samassa paikassa. Ulla, joka lukee dekkareita liukuhihnalta, alkoi jo aamulla miettiä onko veneessä kaikki hyvin. Todennäköisimpana hän piti teoriaa, että veneen lämmitin on mennyt epäkuntoon, kaasut tulleet sisälle kajuuttaan ja ihmiset kuolleet punkkiinsa. Mitään liikettä emme ole siellä nähneet ja eilen illan pimennyttyä veneessä ei näkynyt valon valoa.

Paine ruu
miiden suhteen alkoi nousta lauantai-iltaa kohden siihen mittaan, että lähdin jaloittelemaan naapurin rantaan, sieltä kun ei ole matkaa veneeseen kuin alle viisikymmentä metriä. Kun lähestyin rantaa, näin miehen veneen kannella, joten ruumiiden löytyminen jäi nyt sitten dekkarilukijan pettymykseksi tapahtumatta.

Pientä sadetta saimme tänäänkin niskaamme. Sellainen ilma on erittäin hyvä juoksemiseen ja lähdin lenkille kirkonkylän suuntaan. Tunnin lenkillä vastaan tuli tiellä kaksi autoa, joten vielä ei voi sanoa kesämökkiläisten invaasion alkaneen. 

Paluumatkalla kohtasin pari alkuasukasta ja turisin heidän kanssaan tovin maailman menosta. Tai paremminkin koirista, toisella kun oli hihnassa koira ja toisella rouvalla oli oma partacollie samaan aikaan kuin meilläkin. Joten juttua piisasi emmekä vaihtaneet sanaakaan koronaviruksesta!

Lenkki sujui hienosti. Hölkkäsin runsaat kahdeksan kilometriä seitsemän minuutin km-vauhdilla. Kunto ei ole vieläkään lähellä kahden vuoden takaista, mutta vauhdilla siihen suuntaan ollaan menossa.

Garminin tiedot lenkistä.


lauantai 2. toukokuuta 2020

"Kesä"mökillä


Huolimatta erittäin huonoista sääennusteista lähdimme aamulla ajelemaan kohti Nauvoa.
Matkalla auton ikkunaan tulikin pari sadepisaraa, mutta sen jälkeen päivä oli pilvinen, kylmä ja tuulinen. Kuten Vapun sää pitääkin olla.
Sadetta tuli vasta myöhään illalla.

Ajelin pyörällä Möljälle hakemaan riistakameran. Filmille oli tullut kurjen ja peuran kuvia, yksi kettukin oli vilahtanut ohi. 

Vappua juhlimme työn merkeissä. Puuhommaa, pihan siivousta ja ruuan laittoa. Sisätilojen järjestelyyn ja tarpeettoman tavaran pois kärräämiseen eivät voimat vieläkään riittäneet.
Sisätilojen lämmössä voi sentään lueskella nettiä. 

Kun Turkuun aikoinaan valittiin ensimmäinen naispuolinen kaupunginjohtaja, niin ajattelin että turhamaisten fallossymbolien rakentaminen loppuu.
Nyt Minna Arve komeilee kaikissa tuuteissa nunnamaiseen kampaukseen sonnustautuneena. Kuvaa katsellessa tulee sellainen ein Ulb-ilmiö. Se oli se kun Itä-Saksassa päämies Ulbricht aloitti TV-puheen, niin kului ein Ulb-yksikkö ja vastaanotin sammutettiin.
TV:tä en voi sulkea, kun en sitä katsele, mutta aikayksikön Arv kuluessa alan voida pahoin.

Huolimatta siitä, että korona tuhoaa Turun talouden totaalisesti, niin tämä Arve esittelee kolmeakymmentä miljoonaa ratapihan elämyskeskukseen, konserttitaloa Itsenäisyyden puistoon ja herra ties mitä muuta.

Fallos-kompleksiset miehet saavat yhdellä rakennelmalla miehisyytensä historian lehdille, mutta Arven pohjattomaan onkaloon uppoaa sukupolvien säästöt.

Pyydän ystävällisesti Kaarinan kaupunkia valtaamaan alueita Turulta ja siirtämään länsirajaansa pari sataa metriä eteenpäin. Samalla minusta tulisi kaarinalainen tarvitsematta vaihtaa asuntoa.
Suurkiitokset etukäteen.

P.S. Eipä tarvinnut tänään haukkua tyttöhallitusta, kun pääsi kuittamaan ajatuksiaan naiskaupunginjohtajasta!





perjantai 1. toukokuuta 2020

Hyvää Vappua


En ole mitenkään vakuuttunut vihreän puolueen edustajien lahjoista selkeään ja hyödylliseen ajatteluun. 
Tuppaavat pipertämään pikkuasioiden ympärillä ilman otetta kokonaisuuksien ymmärtämiseen. Se kun olisi tarpeellista, jos aikoo saada tästä planeetasta paremman paikan ihmiselle ja ympäristölle.

Yksi poikkeus sieltä löytyy. Osmo Soininvaaralla on aivot, joilla asioita pystyy jäsentämään erinomaisesti, eikä aina i
han virhreiden puolueohjelman mukaisesti.
Kaiken lisäksi hän pystyy kirjoittamaan asioista järkevästi ja tasapuolisesti.

Sitä hyvin harvalla politiikassa mukana olevalla on! Tai jos onkin, eivät sitä pysty/uskalla käyttää.
Maanantaina Soininvaara julkaisi blogissaan kirjoituksen. Se kannattaa jokaisen lukea ajatuksella.
Täältä se löytyy:


Hyvää Vappua! (kuva vuodelta 2014)