Tour de Archipelago

TdA:n finaali juostiin takaa-ajolähtönä karsintakilpailujen tulosten perusteella. Pääsin lähtemään tasan minuuttia ennen kilpakumppaniani B:tä, muita ei sarjassamme Pojat70v ollutkaan.

Ykkösellä tein pienen mutkan. B sai minut kiinni hieman ennen kakkosta, hän kun on minua paljon parempi juoksija.

Kakkosella meille tuli pikku pummi, meni hiukan pitkäksi.
Kolmoselle B meni menojaan, mutta odotti minua polulla ennen rastia ja seurasi kiltisti rastille.

Sitten seurasi kaksi perhosta, ne me juoksimme eri järjestyksessä. Perhosen siipi 3-4-5-6 meni ihan hyvin.

Kun lähdin toiselle siivelle, B tuli vastaan vajaa 100 m juostuni kohti seiskaa. Tämä siipi oli pitempi ja nousua paljon, joten B oli siirtynyt tukevaan johtoon.

Seiska meni OK, mutta kasirastia ennen oleva keltainen avoin alue oli jo hieman metsittynyt ja tein parin minuutin pummin. Ysi löytyi kolmannellakin kerralla hyvin

Kymppi meni varmistellen hyvin ja rastille 11 tein myös pienen mutkan.

Sitten tuli se emäpummi. Väsyneenä katsoin, että seuraava rasti on kymppi, en huomannut rastiviivaa 12:lle ja seurasin aikaisempia jalanjälkiäni.
Vasta isolla tiellä huomasin virheeni ja etsin kartalta rastin 12. Siinä vaiheessa äärimmäisen rauhallinen Ilkka joutui päästämään suusta muutaman K18-sanan, tosin ainoa kuulija oli yläkerran Ukko Yli-Jumala.

Loppu meni kohtuullisesti. Ajanottaja ei maalissa onnittelut sarjavoitosta eli B oli tullut jo maaliin. Se ei näiden töppäilyjen jälkeen yllättänyt.

Aika raskas oli lenkki tänään, Garmin ilmoitti, että palautuminen ottaa aikaa 41 tuntia.
Tai siis se oli huonokuntoiselle raskas! 😓

Aika paljon oli kartalla vihreää väriä, se tarkoittaa huonokulkuisuutta.
Myös noita korkeuskäyriä oli paljon, nousu reitillä oli 110 metriä!

Sitä samaa

Ei mitään uutta minun aurinkoni alla, mutta maailmalla kyllä tapahtuu.
Sanna Marin lähti eduskunnasta ja Suomesta - kiitos siitä Ukko!
Putin sotii edelleen Ukrainassa mutta ei etene - kiitos siitä Ukko!
Hylkiövaltio Pohjois-Korea toimittaa aseita ja ammuksia toiselle kehitysmaavaltiolle Venäjälle - se meni hiukan pieleen Ukko!
Minä kävin aamutuimaan keräämässä yhdeksän rastia Ilmaristen metsistä - kiitos siitä Ukko!

Käyntijärjestys 44-45-43-42-52-47-46.
Nettoaika 50 min ja matka 2,92 km.

Vaihteeksi suunnistusta

En vielä päässyt eroon suunnistuksesta.

Olin tänään järjestysmiehenä Satarasteilla – se homma sujuu minulta.

Pahannäköinen, vanha ja ruma mies kun ohjaa liikennettä, niin kaikki tottelevat mukisematta.

Kun kaikki olivat lähteneet metsään, niin pääsin hakemaan rasteja metsästä.

Hain ensin kaksi kaukaisinta ja sain siinä kulumaan niin paljon aikaa, että katsoin parhaimmaksi jättää loput huomiseksi.

Siinä olisi pimeä yllättänyt. En kyllä pimeää pelkää – ainakaan paljon. Mutta kompurointi metsässä ei ole mukavaa, varsinkin kun kauden päätapahtuma on torstaina!

Tällä kartalla oli tosi paljon helpompaa suunnista kuin lauantaisella!

Rogainingin Euroopan mestaruuskilpailu

Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia!

Ja siitä syystä ilmoittauduimme siskon kanssa rogaingin EM-kisaan.
Tavoitteena ei ollut Euroopan mestaruus, vaan nauttia ulkoilusta metsäisessä maastossa. Varsinkin kun sää suosi, syyskuussa yli +20 astetta ja aurinko paistoi. Startti oli lauantaina 9.9.23 klo 13.00. Aikaa suoritukseen oli 24 tuntia.

Aurinko ei pahemmin paistanut suoritukseemme. Teimme kauheita pummeja - tosin emme me niitä tehnyt, minä olin vastuussa suunnistuksessa ja töppääjä olin siis minä!

Näin se homma eteni:

Lähtö-25: Viime aikojen vesisateet saivat suot litimärjiksi ja jo ensimmäisellä rastivälillä jalkamme olivat märkiä, onneksi vesi oli lämmintä.

25-75: Jo ensimmäisellä rastivälillä tutustuimme Raasin metsien pöheikköihin ja muutimme reittiämme metsätiepainotteisiksi - jätimme rastin 54 väliin. Rasti 75 löytyi hyvin ja saimme hiukan avustaa lopussa kahta kuvankaunista neitosta.

75-53: Pientä siksakkia rastiympyrässä. Kartan mittakaava 1:30.000 ei oikein hyvin kuvannut maastoa ja rastipisteen löytäminen oli vaikeaa.
Osansa siihen vaikutti miljoonat hirvikärpäset, joita joutui kartanluvun ohessa tappamaan kymmenittäin...

53-89: Ensin suoraan pohjoiseen suota välttäen. Sitten länteen. Matkan  mittaaminen unohtui ja teimme turhan rastihaun liian aikaisin. Seuraavassa kohdassa haimme rastia noin 20 minuuttia tuloksetta. Pienen neuvottelun jälkeen totesin Maijalle, että otetaan suunta koilliseen ja päästään ehkä siellä kulkevalle metsäautotielle. 
Sata metriä käveltyämme törmäsimme nelihenkiseen latvialaisjoukkueeseen. Neuvottelimme hetken ja se taisi olla Maija, joka totesi, että tuon mäen huipulla näkyy olevan rastilippu!

89-106: Päätimme loppumatkalla käyttää kartanluvun asemasta kompassia ja matkan mittausta.
Sillä tavalla tavalla tulimme suoraan rastin 106 juurelle. Luin rastimääritteen väärin ja teimme 5 min mutkan länteen. Siellä ei ollut rastia mutta palasimme kiltisti takaisin ja nousimme rastimäelle.

106-92: Samaan aikaan rastille 106 tuli kaksi latvialaista nuorta neitoa, he kyselivät huonolla englannilla, mihin olemme menossa. Kerroimme menevämme metsäautotielle, juomarastille ja sitten 92:lle. Eivät liittyneet seuraamme!
Juomarastilla tankkasin kaksi puolen litran vesipulloa täyteen, sen verran oli alkumatkalla nestettä kulunut.

Rasti löytyi hyvin, kun Maijan mittaama matka täyttyi, pysähdyimme tälle vaikealle rinnerastille ja näimme rastilipun meistä vasemmalle. Maijan mukaan 50 metrin päässä, totuus lienee ollut 47 metriä - sen verran oli rinne viettänyt kulkuamme.
Tässä vaiheessa kahden viikon ankara ripuli oli vienyt kaikki voimani ja sanoin Maijalle, että lienee parasta hoippua tietä pitkin maalin - sillä tavalla saattaisin selvitä hengissä tästä reissusta.

92-108: Näin päätimme. Mutta kun olimme pari kilometriä löntysteelleet metsäautotietä, totesin, että ehkä voisimme noukkia pari rastia matkalla - saattaisimme ehtiä löytämään ne ennen auringonlaskua.
Tietä pitkin pääsimme 300 metrin päähän rastista ja se löytyi hyvin.

108-66: Maastopohja oli kamalaa ryteikköä koko matkan kahdelle väsyneelle kulkijalle. 
Me olimme mahdollisimman epätäydellinen rogainingpari. Maija kävelee paljon kovempaa vauhtia tiellä. Minä olen taas nopeampi metsässä - Maija täyttää viikon päästä 82 vuotta, joten se on ymmärrettävää. Aika harva sen ikäinen selviäisi tästä reissusta maaliin omin jaloin!
Mutta tämäkin rasti löytyi hyvin.

66-Maali: Edes maalin lähestyminen ei tuonut voimia takaisin ja loppukiri jäi ottamatta.
Mutta hyvissä ajoin ennen aikarajaa 24 tuntia pääsimme maaliin.
Aikaa käytimme runsaat 8 tuntia ja matkaa taittui 25 kilometriä.

Paluumatkalla Turkuun kertasimme tätä kokemusta ja sen antia. Kumpikin olimme sitä mieltä, että nämä pidemmät rogaining-kisat ovat osaltamme taakse jäänyttä historiaa. Mutta mitään emme kadu, emme edes tätä viimeistä epäonnistumistamme!

Jos tämäkään nyt oli mikään suuri katastrofi! Tavoitteemme oli sijoittua sarjassamme viidenneksi ja sen me teimme.

Maija esittelee suunnittelemaamme reittiä ennen kilpailun lähtöä.
Tässä vaiheessa hymy oli herkässä!

Tässä Garminin raportti toteutuneesta reitistä.
Tuo rastin nro 89 pummi harmitti raskaasti! Kisassa kerättiin pisteitä, rastin ensimmäinen numero ilmoittaa siitä saatavan pistemäärän.
Yli sadan numeroisesta rastista sai kymmenen pistettä.
Eniten pisteitä kerännyt voitti kisan tai sarjan.

Kun esittelin suunnitelmaamme, Ukko Yli-jumala loihti tuollaisen sädekehän otsalleni.
Hirvikärpästen johdosta jouduin matkan aikana peittämään sen Buffilla! 😂

Hyvinvointialueella

Maanantaina tuli kuluneeksi kaksi viikkoa siitä, kun minuun iski raju ripuli. Sen jälkeen olen istunut joka Ukko Yli-Jumalan aamu pari tuntia vessan pöntöllä suoli pitkällä tuskan hikeä vääntäen.
Parin Imodiumin jälkeen puoleen päivään mennessä olen saanut itseni siihen kuntoon, että voin varovaisesti tassutella postilaatikolle hakemaan Turun Sanomia tarvitsematta pelätä, että puolessa välissä joudun kyykistymään tarpeilleni.

Lähetin silloin hyvinvointialueemme (?) omalääkärille selostuksen tilastani ja kysyin pitäisikö tehdä asian eteen muutakin kuin syödä joka päivä kourallinen Imodiumia.

Kun mitään ei kuulunut, lähetin keskiviikkona uuden kyselyn ja laitoin mukaan sen aamupäivän tiedot: 6.30 herätys, 7.30 aamupuuro, 8.00 aamukahvi ja pari voileipää, 9.00-11.00 vessapytyllä 7 kertaa - tehollinen pytyllä istumisaika 1h 20min.

Puolen päivän jälkeen istuimme ensimmäisen vaimoni kanssa keittiön pöydän ääressä ja hallituksemme puheenjohtaja oli vakaasti sitä mieltä, että minun on syytä pikaisesti tilata aika erikoislääkärille.
Samassa soi puhelin ja siellä ystäväni omalääkäri kertoi, että oli saanut kyllä viestini, mutta Varhan asiat ovat sen verran sekaisin, että hän ei niihin pysty vastaamaan netin kautta.

Lääkärin kanssa kävimme perusteellisesti läpi tilanteeni sekä mahdolliset syyt ja seuraukset.
Sain luvan jatkaa Imodiumin popsimista ja kysyin myös voinko osallistua lauantaina Rogainingin 24 h kisaan.
Sain luvan siihenkin ja sovimme, että jos vielä viikon päästä ripuli jatkuu yhtä voimakkaana, niin sitten aloitetaan tutkimukset syiden selvittämiseksi.

Lääkärini valoi minuun uskoa, että minusta saadaan vielä jonkintasoinen ihminen eikä hän uskonut, että vielä tarvitsisi miestä viedä saunan taa ja lopettaa!

Varsinais-Suomen hyvinvointialueen nettisivuilta kuvakaappaus.
Muutoin olen sitä mieltä, että nimen voisi muuttaa
Varsinais-Suomen pahoinvointialueeksi = VarPa. 😕 

Satasprintti

Tästä(kään) suorituksesta ei voi olla ylpeä.

1-2-3 meni ihan OK, mutta nelosta lähestyessäni taisin mennä hiukan vihreälle veralle - eka hylkäys!

Viitoselle mennessä oli peukalo kartalla väärässä kohdassa ja kun tulin risteykseen ja siinä oli rastilippu. Peukaloni näytti, että olen 9-rastin risteyksessö ja käännyin vasemmalle. Vajaan sadan metrin jälkeen aloin ihmetellä, katsoin komapssia ja käännyin päästellen suustani eräitä varsin suomalaisia sanoja.

5 ja 6 menivät ihan OK.

Seiskan rastimäärite oli portaikko ja siinä oli rastilippu joten leimasin. Vasta reittiviivaa siirtäessni kartalle näin, että leimasin väärällä rastilla. Tosin maalissa emitin tarkistuksessa minulle sanottiin: rata 2 km, OK.
Toinen hylkäys!

Lopussa ei ongelmia eikä hylkäyksiä.

Shakinpelaajan ura siintää taas silmissäni...

Ruissalossa patikoimassa

Tänään vuorossa oli Maijan kanssa viimeistelyharjoitus viikon päästä tulevaan Rogainingin EM-kisaan.

Meille ei siellä kuitenkaan ole tavoitteena voitto, vaan reipas ulkoilu Raasin metsissä. Olemme luvanneet itsellemme, että tulemme pois metsästä vasta sitten, kun olemme taivaltaneet siellä maratonin matkan.

Helppoahan se olisi taivaltaa matka näitä Ruissalon ulkoiluteitä pitkin, mutta kisa käydään metsissä, kallioilla ja soilla. Mutta eiköhän sekin meiltä onnistu. 

Tärkeintä ei vauhti vaan runsas syöminen ja juominen - tosin alkoholipitoisia juomia vältellen.

Kisaa ja etenemistämme voi seurata netistä, laitan myöhemmin osoitteen, josta voi seurata päätöntä menoamme.

Eikä tarvitse koko yötä valvoa, uskomme, että selviämme maaliimme ennen klo 03.00 ensi sunnuntaiaamuna. 

Lähtö kisaan on ensi lauantaina 9.9.23 klo 13.00.

Saarronniemessä oli kepin päässä hieno taulu!

Paluumatkalla golfkentän vieressä.

Kuvassa on reittimme ja matka.
Ajassa on mukana noin puoli tuntia juoma- ja ruokataukoja.
Lähtö ja maali olivat Kasvitieteellisen puutarhan parkkipaikalta.