Lapasotka

Lähdimme taas takaisin Nauvoon.

Tarkoituksemme on laittaa mökki talviteloille, joten kyseessä lienee vuoden viimeiset yöpymiset maaseudulla.

Tulomatkalla pysähdyimme kirkonkylän jälkeen levähdyspaikalle, tarkoituksenani oli kuvata siellä asustavaa joutsenperhettä.
Kuvaus onnistui ja sain kuviin kaksi aikuista joutsenta, niiden ainoan poikasen ja yhden mustan linnun.

Mökillä tutkin kuvaa tarkemmin ja se paljastui musta lintu paljastui lapasotkaksi.

Kirjaan havaintoni exel-taulukkoon ja sinne en ole aikaisemmin kirjannut tätä lajia. Olemme kyllä niitä aiemmin nähneet, mutta on unohtunut kirjata.

Se oli 140. laji, jonka olen Suomessa nähnyt. Ja kirjannut!

Lapasotka on siis tuo tumma hahmo etualalla oikealla. 😂
Taaempana oleva isompi lintu lienee kyhmyjoutsen.

Kulttuuripläjäys

Ei päivää ilman kulttuuria.

Tänään tuli nautittua ruumiin kulttuurin lisäksi hengenruokaa.

Kohteeksi tuli lähikinolassa Aki Kaurismäen uutuus Kuolleet lehdet.
Se oli ohjaajalta taattua tavaraa, mustavalkoinen kertomus miehestä, viinasta ja orastavasta rakkaudesta.

Vaikka päähenkilöt eivät olleet mykkiä, niin paljolti mentiin mykkäelokuvan ehdoilla – siis vaikka päähenkilöt eivät olleetkaan naimisissa, keskenään, ainakaan vielä.

Kuvakulmien mukaan olisi tapahtumat voineet ajoittua 60-luvulle, televisiota ja tietokonetta ei missään näkynyt – radio sen sijaan löytyi.
Ja radion uutisissa kerrottiin Venäjän iskuista Ukrainaan, ainoastaan se paljasti kertomuksen ajankohdan.

Elokuva oli apaattisen synkkä, mutta muutamat repliikit onnistuivat saamaan aikaan naurua yleisössä.

Minä pidin elokuvasta, mutta varmasti löytyy niitä, jotka ihmettelevät, miksi tällaista tehdään.

Jälkiruuaksi menimme nauttimaan päivällistä Tårget-ravintolaan.
Nimestään huolimatta kyseessä oli italialainen ravintola.

Ei ruuasta mitään valittamista, mutta parasta Tårgetissa oli italialainen tarjoilijamme. Ja hänen kontrastinsa Kaurismäen elokuvaan!

Kino Piispanristi on siitä erilainen elokuvateatteri,
että katsomoon voi viedä baarista ostetun oluen tai viinin.
Meillä oli kyllä vain pullo Jaffaa!

Pikavisiitti Nauvoon

Kuten olen tainnut joskus kirjoittaa, vaimoni sairastaa MS-tautia – se on perinnöllinen sairaus, jonka ovat Suomeen jättäneet viikingit purjehtiessaan rannikoilta sisämaahan johtaneita jokia.

Tästä syystä tautia esiintyy erityisesti Satakunnassa ja Pohjanmaalla.
Sieltä – Pohjanmaalta – se on periytynyt vaimollenikin.

Tauti johtaa krooniseen väsymykseen. Sen takia sairastuneella aktiivinen päivä vaatii päivän tai kahden palautumisen.

Lainasin lauantaina autoamme Juhalle, hän kävi hakemassa Annan lentokentältä myöhäislennolta ja heidän sähköautonsa kantama on tällä hetkellä vain 130 km, Helsingin reissu olisi vaatinut kahta parin tunnin lataustaukoa.
Joten sovimme, että Juha ajaa meidän kärryllä Helsinkiin ja takaisin Airistolle ja me vaihdamme autoa sunnuntaina mennessämme Nauvoon.

Kaikki meni kuin elokuvissa kunnes maanantaina kännykkäni ilmoitti, että minulla tiistaina fysioterapia. Olin sen tyystin unohtanut Nauvon matkaa suunnitellessamme.

Kun ilmoitin emännälle pienestä (parin päivän) muutoksesta paluuseemme Turkuun, hän ei puhjennut riemun kiljahduksiin.
Vuorisaarnan ja itkupotkuraivarin jälkeen HPJ ilmoitti, että pakkaa auto ja sassiin.

Tein töitä käskettyä ja totesin, että rauha palaa takaisin seesteiseen avioliittoomme – jos ei tällä viikolla, niin sitten hiukan myöhemmin.

Näistä lepopäivän tarpeista johtuen emme enää voi mennä autolla talveksi Espanjaan – matka kestäisi koko talven!

Elämänmuutos

 Minulla on takana loistava tulevaisuus juoksijana ja maratoonarina.

Tosin en ole koskaan päässyt laadullisesti lunastamaan loistavaa tulevaisuuttani.
Enkä tule sitä koskaan lunastamaan!

Mutta kun alkuviikolla luin harjoituspäiväkirjaani, niin totesin, että lenkkini ovat vuosi vuodelta menneet laadullisesti alaspäin. Ovat jo niin alhaalla, että ei niitä juoksuksi oikein voi luokitella.

Ne harvatkin juoksulenkit ovat hidasta taaperrusta. Ja juoksun lisäksi harrastan kävelyä ja pyöräilyä.
Kävely on minun kohdallani sellaista leppoista eteenpäin menoa. en osaa kävellä kovaa.
Ja pyöräilyt ovat sitten tehty sähköavustuksella, eikä siinäkään pulssi nouse.

Ainoat lenkit, joissa pulssi nousee, ovat suunnistuksia. Mutta siinäkin tulee nopeasti raja vastaan, kun kunto romahtanut rapakunnoksi.
Päätin alkuviikolla jättää suunnistukset vähäksi aikaa pois ohjelmasta ja keskittyä juoksuun ja sitä kautta kunnon kohotukseen.

Ensin hölkkäämällä nostamaan peruskuntoa ja siinä sivussa myös hiukan vaativampia lenkkejä juoksunopeuden ja -voiman kohottamiseksi.

Tällä viikolla olen juossut 31 km.
Se on enemmän kuin kertaakaan sitten maaliskuun tänä vuonna. Ei ihme, että juoksukunto on romahtanut.

Tähän tulee nyt pysyvä muutos! PRKL!!!

Tässä uuden elämän ensimmäinen "pitkis".
Vauhti oli rauhallista, keskipulssi 125.
Silti jalat tuntuivat hiukan raskailta loppumetreillä.

398-vuotissynttärit

Siitä hetki ja kaksikin kulunut, kun olemme kokoontuneet sisarusten kanssa yhteen muistelemaan menneitä.

Matti, joka meistä on vanhin, kyseli hyvissä ajoin kesällä, milloin meille kaikille viidelle sopisi tapaaminen hänen luonaan.
Meille vanhoille eläkeläisille nyt olisi sopinut mikä tahansa päivä, mutta tämä päivä sitten valikoitui.

Olisiko syynä ollut se, että Maijalla oli synttärit eilen ja Leenalla ylihuomenna?
Joka tapauksessa myös Sirkkaliisa löysi tiensä Helsinkiin ja me Ullankin kanssa pääsimme paikalle luvatusta myrskysäästä huolimatta.

Matti oli tehnyt pieniä laskutoimituksia ja totesi saavuttuamme, että voimme juhlia Helena ja Maunon lasten 398-vuotissynttäreitä.
Näin teimme, kohotimme lasin samppanjaa itsellemme ja päivän emännälle Tuulalle.

Nelituntinen vierähti siivillä menneitä muistellessa ja hieman myös tulevia suunnitellessa.

Katsotaan sitten, kuinka paljon vanhempia olemme, kun tapaamme taas – ja silloin varmaankin jo yli 400-vuotiaita! 😂

Tässä me olemme. Vasemmalta Leena, Ilkka, Sirkkaliisa, Matti ja Maija.

Pitkän iän salaisuus

Kävin laboratoriotesteissä ja sen jälkeen lääkärissä.

Hän totesi, että tulokset olivat 76-vuotiaalle oikein hyvät.
Minä kysyin, että voisinko niiden perusteella elää jopa 90-vuotiaaksi.

Hän kysyi poltanko tupakkaa ja juonko viinaa. Vastasin ei ja lisäsin, etten käytä huumeitakaan.

Lääkäri jatkoi ja kysyin syönkö raakoja pihvejä ja tulisia kyljyksiä. Kielsin jälleen.

Hän jatkoi tenttaamista: olenko paljon ulkona auringossa golfaten, purjehtien ja kiipeillen vuorilla - jälleen kielsin.

Hän jatkoi kysyen harrastanko uhkapelejä, ajanko nopeilla urheiluautoilla ja harrastanko runsaasti seksiä!

Kun kielsin tämänkin niin lääkäri ihmetteli, miksi helvetissä haluaisin elää 90-vuotiaaksi. 

Takaisin eläintarhaan

Kaikki kaupunkiaktiviteetit saatiin suoritettua ja palasimme takaisin Nauvoon.
Poikkesimme Airistolla ja nostimme veneen talviteloille.

Kun jatkoimme matkaa lautalle ja Ulla näki tyynen meren, hän totesi, että ajetaan takaisin ja lasketaan vene uudelleen mereen.

Toisin kävi ja jatkoimme matkaa.
Perillä odotti vahva ruohikkoinen mökki ja työt alkoivat ruohonleikkurin kanssa.
Sitten kävin pari keikkaa metsässä sieniä, karpaloita ja riistakameroita poimimassa.

Valkohäntäpeuroja riittää Nauvossa.

Sarvista päätellen nuori hirvi.

Pieni ja kaunis.

MOKa odottaa laskurampilla ja Juha tuo venettä.