Paratiisi Nauvossa

Parin kilometrin päässä mökistämme on Paratiisi.

Tosin Ulla on sitä mieltä, että Paratiisi on mökillämme – jostakin kumman syystä se ei ole juolahtanut minun mieleeni.

Paratiisisissa on ollut kesän ajan esillä taidenäyttely.
Taidetta on moneen lähtöön ja taiteen arvo määräytyy katsojan silmissä.

Me emme kovin korkealle tätä taidetta nyt arvostaneet. Se saattaa kyllä johtua pelkästään siitä, että näyttely oli vanhassa kasvihuoneessa. Auringon paahtaessa siellä nousi lämpötila sietämättömän korkeaksi ja varsin nopeasti me kiersimme näyttelyn läpi.

Enemmän aikaa vietimme näyttelyn järjestäjän Herman Haapmanin kanssa. Hän on myös viininviljelijä ja kasvattaa viiniköynnöksiä vanhoissa kasvihuoneissa. Tänä vuonna hän saa viinistään jo kunnon sadon ja jos oikein ymmärsin, niin niistä tulee ensi vuodelle tuhannen pullon määrä.

Siitä hän kertoi saavansa ensimmäisen palkan pari vuotta kestäneen yrittäjäuransa aikana.

Vein hänelle tuliaisiksi yhden oman köynnöksemme viinirypäleen ja lehden.
Se on Ullan istuttama runsas kaksikymmentä vuotta sitten.
Hän ei tuntenut rypäleen nimeä eikä meilläkään ole siitä enää mitään dokumenttia. Makua hän piti suhteellisen miellyttävänä – siitä voisi saada hyvää hilloa tai mehua.

Kasvihuonetaidetta Paratiisissa.
Näyttelyn lämpötila oli sitä luokkaa, että me luulimme olevamme Helvetissä! 😂

Olympialaiset, ihanaa!

Pari viikkoa ihmisten normaaleja rutiineja häirinneet olympialaiset Pariisissa päättyivät

Meillä Suomessa on viime aikoina panostettu kuntourheiluun, siinä mielessä onnistuimme täydellisesti.
Suhteessa asukaslukuun ja joukkueen kokoon saavutimme vähiten pisteitä.

Eli lähetimme Pariisiin kuntoilijoita haistelemaan maailman tuulia ja katsomaan, miten huippu-urheilijat toimivat.

Kansantaloudellisesti voisimme kehittää tätä kuntoilijoiden arvostusta edelleen. Lopetetaan urheilijoiden valmennus, kun ei se näytä johtavan minkäänlaisiin tuloksiin. 

Seuraaviin kisoihin lähetämme samansuuruisen joukon kuntoilijoita. 
Urheilujohtajat ja valmennusryhmä jätetään kotiin tarpeettomina ja matkan järjestelyt annamme kilpailutuksen jälkeen matkatoimistolle. Ne ovat tottuneet ohjaamaan sekalaisia ja sekopäisiä suomalaisjoukkoja ulkomailla.

Matkalle lähtijät arvotaan kuntoilijoiden keskuudesta.

Itse en kyllä lähtisi.
Minä sain vakuutusyhtiöltä ilmaisen matkan Moskovan olympiakisoihin 1980.

Vaihdoin matkan rahaksi, koska olin työn puolesta joutunut matkustamaan silloisessa Neuvostoliitossa ja olin kurkkuani myöten täynnä sitä maata ja vodkaa.

Minua Pariisin kisat eivät pahemmin häirinneet. Kävin omia kisoja suunnistaen, hieman samanlaisella menestyksellä kuin Pariisissa käyneet urheilijat. 

Seurasin kyllä erään lähes suomalaisen Jaakopin juoksuja. Tonniviidelläsadalla hän epäonnistui juoksutaktiikassaan mutta vitosella otti ylivoimaisen voiton.

Hypin ja heiluin onnesta juoksun loppuvaiheisiin eläytyen!

Viimeisenä Suomea edusti maratoonari Camilla.
Hän selvisi horjuen maaliin.
Siis samoin kuin kaikki muutkin edustajamme!
Kuvakaappaus Turun Sanomien sivuilta.

MM-suunnistuksen finaali

Veteraanisuunnistajien MM-kisat päättyivät Rymättylässä avokalliomaastossa - siellä olen viimeksi suunnistanut 2006.

Oli kiva palata maastoon, jonka muistin nopeana ja tarkkuutta vaativana.

En siinä pettynytkään, lähes virheettömästi etenin ja rastitikin löytyivät helposti.

K-1: Alku oli pusikkoista ja en oikein ymmärtänyt karttaakaan. Kun pääsin avokallioille ja soille, niin sijainti löytyi ja rasti myös.
1-2: Pysyin koko ajan tietoisena sijainnista, joten rasti ei yllättänyt.
2-3: Lyhyt väli, lopussa ajauduin hiukan vasemmalle mutta aikaa ei pahemmin hukkunut.
3-4: Pitkä väli. Metsänpojan maailmankatsomuksen mukaan suorin reitti on paras reitti. Lähdin sitä toteuttamaan, ei ongelmia.
4-5: Lyhyt ja helppo väli.
5-6: Taas pitkä väli. Isohkot mäet helpottivat etenemisen toteutusta ja kun näkyvyys ympäristöön oli hyvä, niin oli helppo nousta oikeaan aikaan rastille.
6-7-M: Lopun sai körötellä alamäkeen - suunnistaa ei enää tarvinnut.

Sijoitukseni 5/67. Kyseessä C-finaali. Ihan hyvä minulle hitaalle hämäläiselle.
Tästä jäi niin hyvä mieli, että suunnistusurani sai jatkoa! 😂

Näin kaunista reittiä en ole osannut pitkiin aikoihin suunnistaa!

Metsäsuunnistuksen karsinta

 Eilen oli suunnistuksen MM-kisojen ohjelmassa karsinta kilpailu normaaliin suunnistukseen.

Kisa käytiin Sauvossa ja ohjelmassa kerrottiin, että nyt juostaa nopeassa avokalliomaastossa.

Se oli kyllä jonkun mainosmiehen tekstiä, totuus oli se, että kisa käytiin varsin hitaassa ja raskaassa maastossa.
Meidän sarjassamme matka oli neljä kilometriä linnuntietä. Käytin aikaa tunti kahdeksantoista minuuttia ja sijoituin tasan puoleen väliin, sijoitus 34/68.

Kaksi ensimmäistä rastiväliä etenin pääasiassa kävellen virheettömästi. Kolmoselle jatkoin samalla tavalla, mutta lopussa tuli pieni haparointi, siinä kului minuutti.

Nelonen meni OK, mutta viitoselle ajauduin jyrkänteelle, jonka kiertäminen otti aikaa ja tien ylityksen jälkeen juutuin katajikkoon, voimat olivat huvenneet, puumia pari minuuttia.

Seuraavat neljä rastia menivät ihan hyvin, mutta kymppirastille olisi ilmeisesti pitänyt mennä hakkuuaukean kautta, menetin kiertämällä ja lopun pummilla neljä minuuttia.

Mutta ehjälläkään juoksulla en olisi päässyt A-finaaliin. Kuntoni on tällä hetkellä todella heikko.

Kyse lienee jonkinlaisesta tulehduksesta elimistössä. Ei tämä pelkästään vanhuudesta johdu!

Päin Prinkkalaa

Tämä viikonloppu meni ns. munille tai niin kuin Turun puolessa tavataan sanoa päin Prinkkalaa.

Turun keskustassa on Brinkkala-niminen talo ja siihen törmäsi kerran hevosvankkurit ja siitä tämä sanonta.

Lauantaina ja sunnuntaina järjestettiin Turussa veteraanien MM-suunnistusten sprinttikisat. Ei ihan Prinkkalan talolla, mutta lähellä!

Lauantain karsinnassa tein pari minuuttia virheitä, mutta pääsin siitä huolimatta sunnuntain B-finaaliin. En siis taistellut maailmanmestaruudesta, mutta eivät taitoni ja kuntoni edellyttäneet edes A-finaaliin pääsyä.

Tänään finaalissa tein kakkosella vajaan minuutin pummin ja ennen viitosta sai minuutin jälkeeni lähtenyt minut kiinni.

Tapoihini ei kuulu peesata ja hän kun valitsi oikeanpuoleisen reitinvalinnan, niin minä menin vastoin tapojani vasemmalta.
Se johti umpikujaan ja sakkolenkin jälkeen päätin, että vauhti korjaa virheet.
Ei korjannut, sen sijaan vintti pimeni ja eksyin Yliopistonmäellä. 

Kun en siellä ole opiskellut, niin en saanut mistään kiinni ja tein noin yhdeksän minuutin pummin.
Sprintissä se on ikuisuus ja hölkkäsin maaliin itkua pidätellen.

Ihan en jäänyt viimeiseksi, mutta lähellä se oli.

Tiistaina mennään sitten metsään – toivottavasti siellä suunnistuskin alkaa sujua. Tai sitten menen vielä pahemmin metsään.

Karsinta juostiin Urheilupuiston alueella.
Reitti oli melkoista siksakkia ja tarkkana sai olla.
Pieniä virheitä reitinvalinnoissa tuli monta ja kun ei juoksukuntokaan
ole paras mahdollinen, niin tässä on tulos!

Tässä finaalin rata.
Kuutosrastilla tapahtui tämä Grande Katastrof.
Toivottavasti ei yöunet mene lopullisesti! 😅

Koirahoitolan riemua

Saimme vaihteeksi poikakoira Kodan hoitoomme pariksi päiväksi.

Tämän fiksumpaa ja helpompaa koiraa ei hevin löydy – sen kanssa ei ole pelkoa koiraongelmista eikä ongelmakoirasta.

Tosin nyt jää pidemmät lenkit koiran kanssa tekemättä, kun lauantaina alkaa veteraanien MM-kisat suunnistuksessa.
Vaikka en kisasta mitään menestystä hae, niin huonokuntoisen pitää jättää hieman paukkuja tuleviin viiteen suunnistuskisaan.

Viikonlopun sprinttikisat eivät vielä käännä kuppia nurin, mutta seuraavat kolme oikeaa suunnistusta löytävät maitohapot ja jumittavat reidet kunnolla.

Meidän sarjassa on loppukilpailuissa A-, B-, C- ja D-ryhmät.
Jos kaikkiin kolmeen loppukilpailuun pääsisi tuohon B-kisaan, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen.

Ja jos jalat pysyvät juoksukunnossa ja pääkin vielä pelaisi, niin 80-sarjassakolmen vuoden päästä voisi haaveilla A-sarjasta!

Koda!

Reidar Särestöniemi

Vaikka taiteesta en mitään ymmärrä niin muutakin kuin urheilukulttuuria pitää harrastaa ainakin kerran kesässä.

Tänä vuonna kulttuurimatka suuntautui Uuteenkaupunkiin ja kesäteatteri Lentävään Lokkiin.
Heti alkuun on todettava, että katsomamme näytelmän Reidar S taso ei ihan yltänyt samalle tasolle kuin lokin lento.

Kun olen viettänyt paljon aikaa mökillä Ylläsjärvellä, niin Reidarin koti Särestöniemi on sieltä ihan nurkan takana – tai paremminkin monen mutkan takana.
Joten olen käynyt tutustumassa tämän kylähullun luomisvimman syntysijoihin. Tolkkuahan sen miehen taiteesta ei tällaiselle kirjanpitäjän henkisillä ominaisuuksilla saa sitten millään.

Siinä mielessä näytelmä kuvasi loistavasti Reidarin elämää ja elämöintiä, että ei siitä näytelmästäkään mitään tolkkua saanut.
Näyttelijöiden artikulointi oli epäselvää ja usein taustamusiikin melu kätki alleen sanallisen annin.

Aika monissa kesäteattereissa olen käynyt – sekä amatöörien että ammattilaisten tekeminä.
Tämä oli kyllä pohjanoteeraus joka suhteessa.

Mutta yksi kokemus tässä elämässä lisää, varauksetta voin olla suosittelematta näytelmää… 😋😀

Tässä Lentävän Lokin näyttämö.