Koirahoitolan arkea

Hoitokoira Koda on ollut seuranamme jo viidettä päivää.

Tämän kanssa ei oikein ongelmia pysty löytämään, vaikka kuinka yrittäisi.
Se nukkuu saman kaavan mukaan kuin minä. Kymmenen jälkeen sänkyyn ja kuuden jälkeen ylös.

Tosin aamulla kun nousen, niin se jää tyytyväisenä loikoilemaan. Vasta kun olen pukeutunut ja päivittänyt tilanteen ulkomaailman kanssa netissä, se tulee  luokseni paijattavaksi ja nuolemaan rähmät silmistäni.

Käymme pienellä aamulenkillä ennen kuin minä syön aamiaiseni ja sen jälkeen pomo antaa koiralle ruuan.
Sitten on vuorossa pidempi aamulenkki ja palaamme takaisin keittämään Ullalle aamukahvit.

Sen jälkeen minulla on omaa aikaa kunnes joskus kolmen aikoihin – vielä valoisalla – teen uuden tunnin lenkin koiran kanssa.
Viiden aikoihin on vuorossa oma ruokailu ja vähän myöhemmin Kodan toinen ateria.

Viimeinen koiralenkki joskus iltakahdeksan tietämillä.

Olen asettanut Kodalle tavoitteen ulkoiluttaa minua yli kymmenen kilometriä päivässä – hyvin se on toteutunut!

Koda lepää torstain pitkän lenkin jälkeen.
Ei syytä huoleen, kun nousen ylös ja siirryn ulko-ovelle, niin tämä ehtii ennen minua eteiseen.

Torstain lenkit, aamun ensimmäinen alimmaisena.

Vastaavat ulkoilut keskiviikkona.
Tuo lyhyin lenkki on aamulehden haku ja koiran aamutoimien teko.
Vartin aikana uroskoira pissaa ainakin kymmenen kertaa ja kakkaa kerran.

Street-O, Yli-Maaria

Tänään on Street Orienteerin-päivä. Tosin minä olin tämän tehnyt jo maanantaina.

Ja menin siitä mistä aita oli matalin.

Lähtö koilliseen 35-41-43-54-11-55, tällä rastilla vintti oli jo pimeänä ja piti katsoa kompassin kanssa mihin suuntaan on lähdettävä.

Se olikin ainoa pummi.

Välin 44-52 juoksin kielletyn tien pientareella. Sen takin nopeuden väri ei ole tummanvihreää vaan kellertävää. Katuojassa eteneminen on hitaampaa kuin asvaltilla.

Aikaa jäi käyttämättä 4 minuuttia ja turboahdinta ei siten tarvinnut käyttää.

Selkeää etenemistä ja tehtävien vastaukset yksiselitteiset.
Rastivälillä 43-54 jouti etenemään umpihangessa ja käyttämään hiukan kompassiakin.

Koirahoitolassa

Saimme eilen hoitokoiran seuraksemme, tällä kertaa vähän pidemmäksi aikaa.

Kyseessä on Koda, joka on todella helppo koira. Paitsi että sillä on kuntoa ja halua tehdä pitkiä kävelylenkkejä oli sää mikä tahansa.

Eilen teimme pari pientä iltalenkkiä, mutta tänään rimaa nostettiin oikein kunnolla.

Aamulla tuli kymmenen senttiä lunta ja auraustoiminta oli heikkoa. Lumipöpperössä pari kappaletta kolmen kilometrin lenkkiä alkoivat tuntua jaloissa.

Onneksi illaksi pyörätiet olivat auratut ja homma keveni oleellisesti.

Kuva otettu päivälenkiltä nollakelissä.
Katse on vaativa - kuka tässä on taukoa luvannut!

Päivän lenkit.
Alin lenkki oli aamulenkillä käynti.
Ja ylimpänä iltalenkki, luulisi koiralle unen maistuvan.
Tosin se nukkuu joka yö meitä häiritsemättä.

Tipaton T

Pitkään jatkuneen perinteemme mukaisesti pidämme taas tipatonta tammikuuta.

Tosin ensimmäinen vaimoni sanoi minulle, että mitä se oikein merkitsee, kun hänen mielestään olen ollut tipattomalla koko viime vuoden.

Kerroin hänelle, että olen kyllä lähes joka aterialla viime vuonna juonut yhden oluen ja aika monta kertaa vielä toisenkin samana päivänä.
Vaimon mielestä ykkösolut, jota minä normaalisti juon, ei ole alkoholijuoma.

Niin tai näin – olen nyt jättänyt sen pilsnerinkin ottamatta.
Ja niin absolutisti meinaan olla, etten juo edes nollaolutta tammikuussa.

Joku kertoi taannoin, että ihmisen pitäisi pitää yksi alkoholiton päivä viikossa, yksi viikko kuukaudessa ja yksi kuukausi vuodessa täysin ilman tätä myrkkyjuomaa.

En ole täysin pitäytynyt ykkösoluessa viime vuona.
Kävimme Ullan kanssa neljä kuukautta sitten risteilyllä ja toin sieltä mukanani neljä koria Karhun nelosolutta. Kaksi koria odottaa vielä nautiskelijoita, siis vasta puolet on mennyt parempiin suihin.

Parasta ennen päiväys on toukokuun puolessa välissä, joten kiirettä pitää, että ehdin nämä tuhota.
Tosin en usko, että olut paljoa menettää makuaan, vaikka viimeiset menisivät nautittavaksi kesäkuun puolelle.

Näinä kriittisinä aikoina on meille kerrottu, että kansalaisilla pitää olla juotavaa varastossa, jos tuo Iso Paha Susi idästä vaurioittaa vesi- ja sähköverkostojamme.
Minä olen varautunut hyvin! 👌

Suunnistusvuosi avattu

Työt alkoivat vasta vuoden neljäntenä päivänä eli ensimmäinen suunnistus tuli juostua Vätissä Turun keskustan pohjoispuolella olevassa kaupunginosassa.

Siellä on asutuksen keskellä jyrkkiä mäkiä, joille rastit oli viety.
Kun kysyin Maijalta lähteekö hän mukaan Talvirasteille, Maija kysyi, että eikö se Vätti ole aika kamalaa maastoa. Vastasin on tai ei - riippuu ratamestarista.

Ratamestari hoiti homman kotiin, maasto oli vixxumaista. Paljon kivikkoa ja kalliot sekä varsinkin rinteet olivat tosi liukkaita.

Rastit olivat jyrkkien mäkien päällä, ylös pääsi hitaasti ja turvallisesti - alas vielä hitaammin koko ajan peläten henkeni puolesta. En itseni takia vaan hoidettavani takia, hän jo eilen epäili, etten tule ehjänä takaisin.

Maassa oli sellainen lumihuntu, joka paikoin helpotti rastien löytymistä, jos osasi seurata edellä menneiden jälkiä ja hieman vaikeutti kartan lukua.

Mitään isoja pummeja ei tullut, väliaikojen perusteella WinSpits kertoi, että pummia tuli 2,5 minuuttia. Todellisuudessa hieman enemmän.

Ei tämä maasto todella ole parasta mahdollista tällaiselle isolle veteraanille, jolla on vielä tasapainon kanssa ongelmia.

Hyvää loppuvuotta!

Näillä sanoilla tervehdin tuttuja ja vähän muitakin viime vuoden viimeisinä päivinä.

Vastauksena tuli hymy, kiitos samoin ja jotain muuta automaattista.

Ja kun vuosi oli vaihtunut, jatkoin samoilla sanoilla, osin samoille ihmisille.
Reaktiot olivat moninaiset.

Sellainen sadasosasekunnin hiljaisuus ja hämmästys – sitten leveä hymy ja vastaus.

Tai automaattinen kiitos samoin.

Halveksiva katse – tuo nuija ei ole huomannut, että vuosi vaihtui jo!

Uskoakseni suurin osa ymmärsi, että tarkoitin sanoillani todella sitä mitä sanoin.

Puoli vuotta ja sitten on taas tällaista!

Vuosi vaihtui

Sinne jäi vanha vuosi ja käännetään hetkeksi katse menneeseen.

Eli tehdään tili edellisten vuosien tärkeimpään asiaan eli kuntoiluun.

Sehän on niin, että liike on lääke – se auttaa niin fyysiseen kuin henkiseenkin kuntoon.
Tässä tämä, taas kerran:

Vuosi	Juoksu	Suunnistus	Hiihto	Pyöräily	Kävely	Yht:	Tunnit
2003	617	255	218			2176
2004	793	302	858			2060
2005	881	308	664			1938
2006	1111	153	389			1734
2007	1347	241	329			1995
2008	1196	262	200	206		2136	283
2009	1507	286	406	110		2767	358
2010	1419	224	783	391		3347	428
2011	1266	184	587	761		3276	391
2012	973	232	811	163		2606	346
2013	1196	234	818	218		2863	380
2014	1443	227	470	106		2629	360
2015	959	378	603	326		3147	483
2016	1471	201	363	488		3217	471
2017	1170	239	409	182	339	2653	402
2018	1419	242	284	218	366	2583	379
2019	680	225	320	640	592	2509	354
2020	979	294	12	751	543	2597	351
2021	1070	253	149	292	464	2228	358
2022	504	134	65	1511	739	2995	407
2023	856	251	75	650	943	2810	509
2024	988	271	0	572	834	2675	517

Huomioita menneisyydestä.

Tämä taulukko alkaa vuodelta 2003, jolloin juoksin ensimmäisen maratonini.
Aika vähillä kilometreillä se tuli juostua, toisaalta olin silloin nuori mies – vasta 56-vuotias.

V. 2008 akillekseni vammautui ja sen jälkeen liikkeen luonne muuttui.
Kilometrit pysyivät samalla tasolla, treenitunnit nousivat, mutta laatu heikkeni.

Vanhuus ei tule yksin!

Kuvakaappaus TS:n nettilehdestä