lauantai 31. heinäkuuta 2021

Lastenlapset kyläilemässä

 Saimme eilen kauan odotettuja vieraita ulkomailta – siis Tampereelta asti.

Janin perhe saapui vasta nyt, korona siirsi Juhannukseen ajoitetun vierailun. Vaikka ei heilläkään mitään koronaa ollut, ainoastaan mahdollinen altistuminen.

Lili-koira oli ensimmäistä kertaa käymässä Nauvossa, jännityksellä odotamme millainen punkki-imuri tämä sheltti on.

Ilta kului rauhallisen seurustelun merkeissä.

Amalia näytti kuvia partioleiriltään. He olivat yöpyneet useamman yön riippumatoissaan. Neiti on tänä kesänä viettänyt useamman viikon leireillään.

Kävimme läpi myös nuorten kevättodistukset. Ne olivat kyllä aivan eri luokkaa kuin minulla aikoinani.
Amalia kertoi, että hänen keskiarvonsa oli luokkansa paras.
Joona totesi, että hän jäi luokassaan toiseksi keskiarvollaan. Mutta totesi, että oli se sentään koko koulunkin toiseksi paras!

Kävimme Joonan kanssa myös syvällisiä keskusteluja maailman menosta. Nuorukaisen ajatukset olivat kyllä kypsempiä kuin minulla tuossa iässä. Taisivat olla kypsempiä kuin minulla koskaan!

Taas tuli todistettua, että pojasta polvi paranee. Tosin siihen ei kauhean paljoa tarvita, kun minulla on paha kuluma polvessa. 😖

Lili vauhdissa. Ei se minusta noin innostunut!





perjantai 30. heinäkuuta 2021

Välirauha

 Kerroin lähteväni sotaan, mutta lopputulosta en ole kertonut.

Pukeuduin varsin peittävään asuun, kun olin lukenut mitä kaikkea ampiaiset voivat tehdä kotiaan puolustaessaan.

Helteisestä illasta huolimatta laitoin ylleni sadeasun ja teippasin hihansuut ja nilkat. Päässä lierihattu ja hyttysverkko. Käsissä kunnon hanskat. Aseina sisäkäyttöön tarkoitettu Raid ja pitkävartinen harja.

Horjumattomalla uskolla voittoon siirryin taistelupaikalle. Sumutin pesän sisäänmenoaukkoon runsaasti Raidia. Muutama ampiainen tippui maahan ja vaihdoin Raidin harjaan.

Pesä oli niin tiukasti kiinni katossa ja pystylistassa, ettei sen pudottaminen kokonaisena onnistunut. Olin varautunut muovikassilla, johon olisin pesän siirtänyt ja vienyt kauas. Harjalla rikoin pesän ja kappaleina se putosi verannan lattialle ja maahan.

Ampiaiset eivät olleet kiinnostuneita minusta. Ne pörräsivät katon rajassa pesän jäänteiden joukossa.

Siirsin pesän jäänteet kauemmas ja totesin taistelun olevan ohi.

Myöhemmin illalla kävin poistamassa kaikki pesän jäänteet katosta. Siinä vaiheessa vielä pieni parvi ampiaisia lenteli ympäriinsä. Minusta ne eivät olleet lainkaan kiinnostuneita, olin ilman suojavarusteita.

Seuraavana aamuna ampiaisia ei enää näkynyt eikä uutta pesää oltu rakentamassa.

Lähdössä sotaan.


torstai 29. heinäkuuta 2021

Aivot narikassa!

Tänään Saaristorastit järjestettiin todella hienolla avokallioalueella. Siellä varmaan jotkut juoksivat kovaa ja virheettömästi.

Minä en!
Näin etenin:

K-1: Kiersin mäen, kun peuratkin olivat kiertäneet.
1-2: Suunta melkein pohjoiseen ja mäen korkeimman kohdan takana on rasti. Mittakaava oli minulle vieras ja tietämättä, kuinka kaukana olin, katsoin etuoikealle - siellä oli mäen korkein kohta. Mutta siellä ei ollut rastia. Korvien välissä kivisti.
2-3: Lyhyt väli - osasin.
3-4: Etelään ja pellon takana rasti. Helppoa. Paitsi minulle, piti käydä pari väärää kiveä tutkimassa.
4-5: Polulle ja sieltä suunnalla rastille. Ja kolmen minuutin kunniakierros uimari Matti Mattsonin pronssimitalin kunniaksi?
5-6: Yritin lukea käyriä ja sen takia tein taas ylimääräistä mutkaa.
6-7-8-9-10-11-M: Päätin vihdoinkin käyttää ja uskoa kompassia ja lukea tarkkaan karttaa. Sillä lailla suunnistus olikin paljon helpompaa. Yritän muistaa tämän ensi kerralla!



keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Sotaan lähdössä

Tulimme eilen takaisin tänne punkkiparatiisiin Nauvoon.

Vierasmökin terassin katossa on valtava ampiaisenpesä. Havaitsin se viime kerralla, mutta en ryhtynyt mihinkään toimiin.

Viikonvaihteessa on tulossa lastenlapsia kylään ja ne tuskin osaavat toimia yhtä rauhallisesti (=vanhuudenhitaasti) kuin minä ja ryhdyin fundeeraamaan niiden poistoa.

Google kertoi, että harkittu massamurha on ainoa tapa selvitä ongelmasta.

Lähdin aamulla käymään paikallisessa rautakaupassa ja ostin sieltä myrkkyä ja suojapäähineen.

Illalla käyn taistoon!

Mahtaako tämä hyttysverkko suojata ampiaisilta???

Taistelun toinen osapuoli.



maanantai 26. heinäkuuta 2021

Amorin seurassa?

Olen ollut mukana rokotetutkimuksessa. Kyse ei kuitenkaan ole koronarokotteesta vaan rokotteesta keuhkoahtaumatautia vastaan.

Tutkimus kesti osaltani yli kaksi vuotta, sitä viivästytti korona ja oma matkusteluni.

Sain ensin vyöruusurokotteen ja vasta sen jälkeen tutkimuksen kohteen rokotus. Molempia annettiin kaksi. Raportoin rokotteen aiheuttamat vaikutukset. Niitä ei pahemmin ollut kohdallani.

Tänään kävin viimeisen kerran tutkimuslääkärin juttusilla.
Tapansa mukaan hän kysyi, onko mitään oireita ollut.

Kerroin, että minulla on ollut vasemman jalan sääressä ja reidessä ihottuma kolmen kuukauden ajan. Hän tutki sitä ja totesi, ettei oikein usko tällä olevan mitään tekemistä rokotteiden kanssa.
Kysyin, voiko mökkipaikkakuntani ja siellä lukuisat punkit, jotka ovat tehneet läheisempää tuttavuutta kanssani, olla syy-yhteydessä ihottumaan.

Hän uskoi tähän yhteyteen ja määräsi minulle kahden viikon lääkekuurin.

Tämä on nyt oikea sukurasite. Vanhin sisareni aloitti eilen lääkekuurin samaan tautiin. Hänellä on mökki Hirvensalossa – tunnetulla punkkialueella myös!

Lääkeaineella ei sittenkään taida olla mitään tekemistä Amorin kanssa! 😘



sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Turku Rogaining Sprint

Yli 65-v. poikien sarjassa oli vain kaksi osanottajaa. Me olemme Pekan kanssa hallinneet sarjaa niin suveneeristi, että kilpailijoita ei enää löydy lähtöviivalle.

Rogaining-suunnistuksessa jokainen tekee itselleen parhaimman reitin. Aikaa suunnitteluuan 15 mniuttia ja itse kisaan kaksi tuntia. Tänään sanoi Pekalle, että en tee mitään suunnitelmaa. Peesaan häntä parin metrin päästä koko matkan ja menen menojani sata metriä ennen maaliviivaa.

Homma meni käsille heti startissa, kun Pekka jäi jonnekin - en tiedä minne.

Rasti 91 oli tienristeys, se ei tuottanut ongelmia edes minulle.

Seuraava rasti 148 olikin sitten turmioni. Käännyin liian aikaisin vasemmalle tien ylitykseen ja jouduin ylittämään tien kielletystä kohdasta. En sitä heti ymmärtänyt, mutta kun olin tehnyt sakkolenkin vasemmalle, niin johan Lantulla leikkasi. KIINNI.

Hoipertelin 85-rastin vuorelle ja olin suistua jyrkänteeltä Pyhän Pietarin juttusille. Samalla mietin, että pitäisikö keskeyttää ja hankkia leima DNF.

Jatkoin kuitenkin ja poimin erikoiskartalta kolme rastia (10,5 ja 7, nämä ovat rastien antamia pisteitä. Tuo viimeinen numero kertoo rastin arvon, 0:aan päättyvästä saa 10 pistettä).

Leimasin rastin 137 ja näin edessäni kisan ratamestarin ja juoksin hänen luokseen pitämään palaveria.
Kerroin ylittäneeni tien kielletystä kohdasta. Näytin kysyttäessä ylityspaikan. Mestari totesi, että virhe on minun mutta myös hänen - ylityspaikkojen merkinnät olivat huonot.
Kysyin pitäisikö minun keskeyttää ja että en saa lopputulosta tässä Turku Rogaining Sprint kisan 13. kisassa ja että kaikissa muissa olen saanut hyväksytyn tuloksen.
Ratamestari kysyi, tuleeko joku tekemään protestin minua vastaan. Sanoin, että ei edes Pekka protestoisi, mutta pidän huolen siitä, että hän voittaa minut. Mestari naurahti ja toivotti hyvää loppumatkaa.

Tämän jälkeen poimin rastit 108 ja 175 sekä erikoiskartalta rastit 10, 4, 9, 4 ja 4.

Tältä rastilta oli matkaa maaliin runsaat kolme kilometriä ja aikaa 20 minuuttia. Lopun tulin 26-asteen helteessä 6.40 km-vauhtia, mutta se ei riittänyt. Lähes 4 min meni sakoille ja varmistin näin tappioni Pekalle.

Sain pisteitä 79, kun kisan toiseksi viimeinen keräsi 98 pistettä.

Onnittelin voittajaa maalissa. Ensi vuonna en hänelle häviä. Pääsen silloin 75-sarjaan ja nuoriso jää kisaamaan ikäisiään vastaan...

Takana loistava tulevaisuus ja korkea heinikkö.



lauantai 24. heinäkuuta 2021

Pikkuhäiveperhonen

Kävimme tänään Maijan plantaasilla Hirvensalossa.

Kahvintarjoilun voimalla olin siellä tekemässä hieman huoltomiehen hommia. Onneksi sellaisia, joihin taitoni kohtuullisesti riittivät.

Siellä Ulla ja Maija huudahtivat, että tule äkkiä tänne kuvaamaan perhosta. Oli sellainen, jota meistä kukaan ei ollut aikaisemmin nähnyt.

Kun pääsimme kotiin, Ulla alkoi etsiä kuvaa samanlaisista perhosista.
Jäljet johtivat Kaakkois-Aasiaan, mutta lopulta rouva löysi perhoselle suomalaisen nimen ja historian.

Kyse on pikkuhäiveperhosesta. Se on havaittu Suomessa ensimmäisen kerran toistakymmentä vuotta sitten. Nykyään havaintoja on jo toistasataa vuosittain.
Ja tämän kesä helteillä varmaan jo lähemmäs tuhat. Mutta harvinainen se on siis edelleen.

Pitää liittää tähän kuvia muistakin luontokappaleista.


Pikkuhäiveperhonen, naaras.

Haarapääsky, poikanen.
Haara on vielä olematon mutta kyllä se siitä.

Valkohäntäpeura, uros.
Peräpeiliä pitää näyttää kameralle.
Vai kehtaako se mulle pyllistää? 😅

Hirvi, uros.