Auringonlasku

Olen muutaman kerran käynyt Thorasvikenin suulla kuvaamassa ilta-aurinkoa.

Eilen oli hyvä päivä siihen, tuuli oli puhdistanut taivaan, joten otin pyörän alle ja ajoin niin lähelle paikkaa kuin pyörällä pääsee.
Menin sinne hiukan liian aikaisin ja tuuli alkoi hyydyttää odottajaa, vaikka vaatteita oli mukana riittävästi.

Varsinaista iltaruskoa ei kyllä ilmestynyt ja aurinkokin laski horisontissa pilveen.
Mutta aina sieltä saa mukavia kuvia, joita voi sitten talvi-iltoina muistella.

Hämärä ehti laskeutua, kun ajelin takaisin mökille.
Lamppukin löytyy pyörästäni, mutta sen teho on sen verran pieni, että hiekkatietä ajaessa ei ihan kaikkea tien pinnassa näe.

Ajelin varovaisesti, kun takana on lähimenneisyydessä tuttavuus isänmaan kamaraan. Perille pääsin turvallisesti – en siis mennyt turvalleni.

Tämän kummelin juurella ihailin auringonlaskua.

Tämän kuvan jälkeen aurinko jäi pilven taa ja minä lähdin kävelemään pyöräni luokse.
Sinne oli matkaa vajaat puoli kilometriä.

Etualalla vasemmalla on Lammassaari.
Se vartioi Thorasvikenille menijöitä.

Oli siellä puitakin joiden takana oli tuulensuojassa.