Kolmen viikon tauon jälkeen olisi luullut, että juoksu kulkee ja suunnistus sujuu.
Muuten menikin ihan kivasti, mutta pari pientä pummia pilasi tunnelman.
Pahin oli rasti nro 3. Lähestyin sitä ihan oikein, mutta kun tulin sähkölinjalle, niin kuvittelin olevani idemmän suon kohdalla ja tarkistelin linjan eteläpuolella olevia kumpareita yksi kerrallaan ja muutaman kahteenkin kertaan. Sitten koin herätyksen ja suunnistin rastille. Pummiaka 12 minuuttia - siis lähes alettiin ottaa aikaa almanakalla!
Seuraavalla rastivälillä kiersin tarkoituksella vasemmalta polkua pitkin, mutta lähestyminen oli luokatonta ja takkiin tuli sellainen 3 min.
Sen jälkeen rastit löytyivät kohtuullisesti, vaikka pientä haparointia oli ja jalka ei noussut enää laisinkaan - siis kävelin neloselta maaliin. Joku MP kävelee usein suunnistaessaan, mutta mulla ei ole noita kilpakävelijän geenejä annettu ja matka taittui hitaasti.
Hyvin hitaasti.
Maali oli parimetrisessä vesaikossa ja näkyvyys oli alle kaksi metriä joka suuntaan - myös ylöspäin. Siinä hukkui pari minuuttia.
Tämä oli ensimmäinen suunnistus kolmeen viikkoon. Täytynee pitää nyt hiukan pidempi tauko!
Tai viisaampi olisi lopettaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti