Enzo Ferrari maraton

 Kun tässä nykyisessä elämässä ei enää tapahdu kovin runsaasti ihmeitä, niin pitää aina välillä muistella sitä aikaa, johon ei ole paluuta.

Juoksin maratonennätykseni 15 vuotta sitten ja olen juoksun loppuvaiheista aikoinani kirjoittanut seuraavaa:

Puolimaratonin väliaika oli 2.19.00 ja totesin itselleni, että aikatavoitteet on jo heitetty romukoppaan. Sen verran olin perässä neljän ja puolen tunnin aikataulua ja lämpötilakin oli aivan liian korkea tänään.
Viides vitonen kulki edelleen 33 minuuttiin.
Sitten alkoi pulssi nousta reilusti yli sadan neljänkymmenen. Luulin sen johtuvan lämpenevästä ilmasta. Mutta kyllä kyseessä oli myös vauhdin nousu. Tämä vitonen meni alle 32 minuutin.

Tästä alkaen juoksukaverini oli tuntemattomalla alueella. Kun katsoin kaverin juoksua ja olemusta, totesin, että hänellä ei tule olemaan vaikeuksia juosta ensimmäistä maratoniaan loppuun. Matka kolmeenkymmeneen viiteen kilometriin sujui myös hiukan alle 32 minuutin. Pulssi oli tässä vaiheessa jo reilusti yli sadan viidenkymmenen.
Tässä vaiheessa erehdyin tutkimaan kelloani hiukan tarkemmin ja totesin, että jos juoksen loppumatkan kuuden minuutin kilometrivauhtia, niin teen uuden ennätykseni. Kerroin aloittavani loppukirin. Kaveri totesi, että hyvää matkaa. Sanoin, että nyt ei kaveria jätetä, tule mukaan. Hän sanoi yrittävänsä ainakin yhden kilometrin.

Vauhti nousi huimasti ja pätkän taivallettuamme pulssi oli noussut yli sadan seitsemänkymmenen. Epäilin, että tuli ehkä tempaistua hiukan liian kovaa. Sen jälkeen muutinkin kellon näyttöä sellaiseksi, että sykettä ei näkynyt, ainoastaan kokonaisaika. Kilometripylväitten kohdalla totesin, että vauhti riittää komeasti uuteen ennätykseen. Ennen neljääkymppiä kaveri viereltäni oli jäänyt hieman taaemmaksi, toisin en vilkuillut siihen suuntaan enkä tiennyt oliko ero pieni vai iso.

Vitonen tälle asemalle kesti ainoastaan 29.40. Se oli ylivoimaisesti nopein viisi kilometriä pitkän maratonhistoriani aikana. Ja tehty viimeisillä kilometreillä. Rintani oli aikamoisesti rottingilla.
Tässä vaiheessa tamperelainen kaverini ilmestyi jälleen rinnalle ja sanoi, että mehän päästään alle neljän ja puolen. Myönsin tämän olevan mahdollista.

Puolimaratonin jälkeen selkiä oli ilmestynyt eteemme kymmenittäin. Yksi ohitti meidät koko viimeisen puolikkaan aikana. Mukava nähdä kuinka paljon sijoituksemme parani, täällä kun otettiin virallinen väliaika myös puolikkaan kohdalla.
Matka maaliin kesti neljästäkympistä tasan kaksitoista minuuttia. Tamperelainen jätti minua loppusuoralla parikymmentä metriä. Oman kelloni mukaan loppuaikani oli 4.29.28. Parannusta entiseen ennätykseen tuli yli kaksi minuuttia.

Se oli siis uusi ennätykseni. Ja sellaiseksi se sitten jäikin.

Virallinen kuva 20 metriä ennen maalia.
Olen jo valmiiksi nostamassa kädet ylös ennätyksen kunniaksi!

Tässä väliajat 5 km välein.
Alkumatka tasaisesti PK-alueella.
Sen jälkeen syke kohosi ehkä vähän turhankin korkealle.
Mutta jaksoin kiihdyttää vauhtia loppuun asti.
Silloin olin ihan mukavassa kunnossa... 😍