Olen kuuro!

Kuten on yleisesti tunnettua niin ihminen on vajavainen.

Myös minä olen ihminen ja erityisesti myös vajavainen.

Eniten minua harmittaa se, etten pysty juoksemaan enää kymppiä edes alle tunnin. Sen kanssa tulen kyllä toimeen ja nukun yöni hyvin. Ja läheiseni Ouran mielestä jopa erinomaisesti.
Toinen läheiseni eli Garmin ei ole tästä ihan niin vakuuttunut.

Elämäni rakkaus on tietenkin toista mieltä.
Eniten vaimoani harmittaa se, että kuuloni on pahasti alentunut. Siihen minulla on apuväline eli kuulolaite molempiin korviin.
Se auttaa kyllä hyvin, mutta sen käyttö aiheuttaa kutinaa ja ärtymystä korvakäytävässä. 

Siksi en aina ”muista” laittaa sitä korvaani aamulla herättyäni. Ja kun me ollaan muijan kanssa kahdestaan, niin joskus ne jäävät pöytälaatikkoon koko päiväksi – se sitten harmittaa vaimoa potentiaalisti.

Eilen olin päiväkävelyllä ja erittäin rankka sadekuuro yllätti minut kuulokojeet korvassa.
Toinen koje sai ilmeisesti vettä herkkään koneistoonsa ja lakkasi toimimasta. Joudun siis tyytymään yhteen kojeeseen, kunnes saan laitteen korjattua.

Toisaalta minulle on luvattu uudet laitteet, jotka ovat tehokkaampia, mutta Varhan talousongelmien takia kutsua ei ole kuulunut.

Mutta ei hätää – kirjoittamaan ja lukemaan pystyn ilman kuuloa.
Ja kun ikää on tullut lisää, niin aina joskus tuntuu siltä, etten niin kauheasti halua enää kuullakaan!
Paitsi linnunlaulua keväisin…

Olin tämän näköinen kun tulin sisään sateen jälkeen.
Kuulokojeet olin jo ottanut pois korvasta, en ainakaan näe johtoa kuvassa.