Kävin eilen Satarasteilla Liedon hyppyrimäen maastossa.
Lähtöpaikka oli hyppyrimäen lähtötasanteen vieressä. Kävelin sinne jyrkkiä
kapeita portaita pitkin – pumppu hakkasi toista sataa jyrkän mäen ja huojuvien
portaiden takia. putoamatta selvisin ylös.
Muistikuvieni mukaan tämä Parmaharjun maasto oli joskus 40 vuotta sitten varsin
vauhdikas maasto.
Vaan ei ollut enää, taapertamiseksi suunnistus meni taas.
Pyrin kiertämään kartan keltavihreät alueet, niissä kun sai välillä kontata hakkuujätteiden yli - siellä ei vauhti hurmannut.
Kolmoselle iso
kierto, uskon, että se oli oikea ratkaisu näillä voimilla. Ja kun rastiväliaikoja
katsoin, niin tällä välillä sijoitukseni oli minulle paras. Joten kierto
kannatti.
Rastit
löytyivät tänään hyvin, mutta kyllä tuolla taapertaessa monta kertaa tuli
mieleen, että voisi pari vuotta harjoitella voimaa ja nopeutta ja aloittaa sen
jälkeen suunnistus uudelleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti