Nostalgiaa

Lähdimme muistelemaan menneitä Ullan kanssa ennen puoltapäivää.

Ensin suuntasimme kohti Kustavia, jossa meillä oli kesämökki 25 vuotta sitten.
Rakensimme ensin vierasmajan, jossa asuimme ennen kuin mökki ja sen yhteydessä sauna valmistui.

Kun Nauvon mökki tuli myyntiin, niin Kustavi myytiin pois, emmekä ole siellä käyneet sen jälkeen.
Kävimme kahvilla Vuosnaisissa ja palasimme mantereelle uudella, isolla sähkölautalla.

Poikkesimme myös kirkonkylän jälkeen Peterzensin satamassa, mutta siellä oli kaikki suljettuna.

Matka jatkui Merimaskun kautta Naantaliin, jossa poikkesimme Kalatrappiin syömään. Nykyään ravintolaruoka on paljon huonompaa kuin silloin ennen, emmekä antaneet Trapille ihan kymmentä pistettä.

Ajoimme sieltä Mertatielle ja katselimme missä kunnossa oli asuntomme, jossa asuimme neljännesvuosisadan. Talo oli kuin ennen, mutta piha muistutti käytettyjen tavaroiden varastoa.

Ja lopuksi ajoimme kotiin Ratapihankadun kautta ohi talon, jossa asuin kymmenen vuotta – myös silloin kun aloitimme seurustelun.

Tippa ei tullut kertaakaan silmään matkan aikana. Kustavin mökin jälkeen Ulla totesi, ettei jäänyt mitään kaipausta sinne suuntaan.
Ei kai – hänelle Nauvon mökki on henki ja elämä!

Tässä Kustavin mökki vuonna 1995.
Se oli valmistunut vuotta aiemmin ja maali oli vielä loistavassa kunnossa.
Pihalla koiramme Uffe. Se oli varsinainen persoona, joka joutui kaikenlaisiin kommelluksiin.
Siitä syystä koiraa kutsuttiinkin usein koko nimellään.
Se oli Uffe Perkele!