Ylikunnossa???

Viime viikonloppuna kävin kahdessa suunnistustapahtumassa – Talvirastit ja StreetOrienteering.

Ne ovat sellaisia tapahtumia joissa syke nousee. Ja kun on kartta kädessä ja kello käy niin se nousee ihan eri tavalla kuin normilenkeilläni.

Mutta kroppa kaipaa myös rauhallista pidempää juoksua ja tiistaina ohjelmassa oli puolentoista tunnin juoksu eli minun mittapuuni mukaan pitkis.
Ilma oli hieno ja ensimmäiset kilometrit rallattelin myötätuuleen. Se sujui hyvin.
Sitten käännyin vastatuuleen ja löysin sieltä vähän ylämäkiäkin. Jalka alkoi painaa ja vauhti hidastui mutta sitkeästi hölkkäsin aikatavoitteen täyteen.

En tästä lannistunut, vaan tänä aamuna päätin juosta toisen samanpituisen lenkin.
Juoksin ensimmäiset viisi kilometriä todella hitaasti. Hitaus toteutui hyvin, mutta kun vitosen jälkeen nostin vauhtia, niin kilometrin jälkeen palasin rauhalliseen vauhtiin.

Sen verran kunto on keskeneräinen, että kahta pitkistä lyhyellä palautusajalla ei kannata tehdä.
Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa.

Pienen levon jälkeen taas kovia lenkkejä, mutta vähän lyhyempänä!

Kiertosuunta myötäpäivään eli ensin suunta pohjoiseen.