Runsaan viikon tauon jälkeen suunnistuksen pariin.
Viime viikon kävelyjen jälkeen ensimmäinen ylämäki rasteille 25 ja 51 alkoi pahasti väsyttämään. Puheet siitä, että kevyt viikko välissä parantaa kuntoa, ovat täyttä pötyä. Siis tästä eteenpäin vain lisää pitkiä ja kovia lenkkejä...
Jatko 34:lle meni vielä hyvin, mutta heti rastin jälkeen en huomannut kääntyä etelään. Syy oli kait siitä, että paikalla oli kaunis nainen kahden ison koiran kanssa ja jäin siinä ihastelemaan - koiria!
Pummi johti siihen, että matkasta 52:lle tuli via dolo rosa. Tulin hiukan vihreää sivuten etelä-pohjoissuuntaiselle tielle ja sinne noustessa ojan pohjalta liukastuin ja kaaduin kolhien hieman polveani.
Kävin rastilla vääntäen itkua jatkaen rasteille 46-55-24-44-32 ja 36.
Olin suunnitellut käyväni vielä rastilla 33, mutta aika ei riittänyt ja juoksin maaliin ehtien sinne minuutin etuajassa.
 |
| Lähtö kartan yläreunassa koulun pihalla. Siellä oli hyvää tilaa parkkeerata auto, kiitos hiihtolomien. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti