Maailmanloppu

 Olen viikon verran lukenut illalla sängyssä ennen nukahtamista Terry Prachettin kirjaa Noitasiskokset.

Olen kait lukenut kaikki Pratchettin suomennetut teokset ja yrittänyt tehdä sitä myös englanniksi, mutta kielitaitoni on vajavainen ymmärtämään kirjailijan satiiria, huumoria ja Kiekkomaailmaa, joka on pääosassa useimmissa hänen kirjoistaan.
Teksti on hervottoman hauskaa ja tapahtumarikasta. Se on sellainen joko/tai juttu – joko näistä pitää todella paljon tai sitten ihmettelee, että voiko kukaan täysijärkinen aikuinen lukea tällaista roskaa.

Joka tapauksessa olen jokaisena yönä lukuhetken jälkeen nukkunut hyvin ja nähnyt hyvin voimakkaita unia – siis sellaisia, että olen osan niistä muistanut aamulla herättyäni.

Eilen illalla vaihdoin iltalukemisekseni Tiede-lehden, joka oli päivällä tullut postilaatikkooni.
Lehdestä luin jutun Näin loppuu maailma.
Siinä kerrottiin seitsemän tapaa lopettaa maailma. Kaikki olivat tuttuja, kun luen tällaista kirjallisuutta. Ne eivät käsitelleet kuitenkaan maailmankaikkeuden loppumista vaan elämän loppumista maapallolta.

Näiden lukeminen ei häirinnyt nukkumistani. Heräsin kerran ja kävin toteamassa, että maailma ei loppunut eikä edes veden tulo posliiniastiaan.

Unen laatu oli erinomainen ja REM-untakin lähes kaksi tuntia, joten varmasti uniakin olen nähnyt. Mutta yhtäkään niistä en muistanut.

Tästä voisin tehdä päätelmän, että minulle sopii iltalukemiseksi reaalimaailman tapahtumat?
Sodat, murhat ja maailmanloput!
Tänään kyllä siirryn takaisin satiirin maailmaan…

Pratchettin maailmassa kaikki hallitsijat ovat hulluja.
Siis aivan kuten meidän omassa reaalimaailmassamme... 😖