Toinen sydän, please

Täällä pohjoisella pallonpuoliskolla napapiirin läheisyydessä ei sydäntalvella tarvita muuta parannusta kuin toinen sydän ihmislapselle.

Ei sen takia, että voisi menettää sydämensä useampaan kertaan epäonnistuneen rakkauden takia vaan näiden pakkasten takia.

Ainakin tällaisella heikon ääreisverenkierron omaavalle olisi oikein hyvä, että verta pumppaisi kaksi sydäntä, toinen perinteiseen tapaan vasemmalla puolella ja toinen oikealla.

Mulla on ollut pari päivää lenkkikaverina tolleri Koda.
Olen havainnut, että kun pakkasta on toistakymmentä astetta, niin vasemman käden sormet säilyvät kohtuullisen lämpiminä tunnin koiralenkillä, mutta oikealla puolella sormien väri vaihtuu kauniin punaisesta vitivalkoisiksi.

Ilman minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta olen päätellyt, että vasemmistolainen sydämeni ei jaksa pumpata ja imeä sitten takaisin sitä verta riittävän tehokkaasti.

Evoluutio ei ole pystynyt vuosimiljoonien aikana kehittämään toimivaa kaksisydänjärjestelmää, vaikka meille on kehittynyt kaksi silmää, jalkaa, kättä, korvaa, sierainta ja kivestä.

Ihmisen pitäisi tarttua toimeen ja kehitellä tuleville ihmisille kaksi sydäntä.

Ja toinen olisi sitten myös varaosana - jos sydänkohtaus koittaa toisella puolella, niin toinen puoli porskuttaa ja elämä jatkuu. Jos ei ikuisesti, niin sen aikaa kun viallinen on vaihdettu uuteen.

Kuvassa Koda tunnin lenkin jälkeen.
Näennäisesti se on kestäyt pakkaslenkin hienosti.
Mitä nyt nuo jalat ovat paleltuneet aivan valkeiksi!  😁😜