Kansakunnan kusitolpat

Maalaisliitto – anteeksi keskustapuolue – sai sitten tänään nimitettyä uudeksi valtionvarainministeriksi Matti Vanhasen, ex-pääministerin ja ex-puoluejohtajan.
Hän sopiikin tässä tilanteessa paremmin vaikeaan tehtävään kuin eronnut Katri Kulmuni.

Toinen, jota toimeen veikattiin oli myös ex-pääministeri, Juha Sipilä.
Sipilä ei ole ammattipoliitikko vaan liikemies ja ex-teekkari. Hän sai saavikaupalla rapaa hallituskaudellaan. 

Kun häneltä nyt kyseltiin kiinnostusta tähän epäkiitolliseen tehtävään, ex-teekkari totesi, että kyllä minulle tehtävät kansakunnan kusitolppana riittävät.

Siitähän tosikot, ensimmäisenä paskanvihreä kansankiihottaja Ville Niinistö riemastui.
Hän twiittasi: On vaaleilla valitulta erikoista puhua ministeriydestä "kansakunnan kusitolppana olemisena". Ministerin tehtävä on raskas, aina ei kiitosta saa. Ymmärrettävää olla työtä hakematta. Työn arvostusta ei silti lisätä puheella, joka vahvistaa jännitettä päättäjien ja kansan välillä.

Joku toinen ihmetteli, että löytyykö tällaisen lausunnon jälkeen enää vapaaehtoisia mukaan politiikkaan. 

Voin rauhoittaa näitä epäilijöitä. Kyllä nämä samat ja samantyyppiset henkilöt tyrkyttävät itseään mukaan politiikkaan. Ja hinku ministeriauton takapenkille on edelleen voimakas.

Mutta tämä kusitolppana oleminen on aiheuttanut ja tulee aiheuttamaan sen, että kansakunnan kirkkaimmat aivot eivät niihin hommiin hakeudu.

Kakkosluokan tyypeillä tätä maata johdetaan!
Nyt ja tulevaisuudessa.

Tässä yksi myrskyssä kaatunut kusitolppa.
Se on ulkoilutiellä 300 metrin päässä kotoamme.

Turku Rogaining Sprint

Turku Rogaining Sprint on ollut minulle jo toista vuosikymmentä vuotta kauden päätapahtuma.

Vaimon mielestä siksi, että kisassa on niin vähän osanottajia sarjassani, että pärjään väkisinkin jollakin lailla. Mutta totuus on se, että tämä suunnistuksen muoto on kaikkein mielenkiintoisin.

Mielestäni tein ihan hyvän reittisuunnitelman, mutta se ei tänään riittänyt. Inkin Pekka voitti yli-ikämiesten sarjan, mä oli kyllä hyvä kakkonen.

Haastetta ratasuunnitteluun tuli siitä, että pääkartan lisäksi toisessa kartassa oli neljä suunnistuskarttaotetta ja niillä myös runsaasti rasteja. Reittisuunnitteluun oli varattuna aikaa 15 minuuttia. Se riitti juuri ja juuri, kun aikaa meni paljon tutkiessa, miten nämä suunnistuskartat ja pääkartta kohdistetaan.

Idea on etsiä kahdessa tunnissa paljon rasteja ja niiden pisteet lasketaan yhteen. Rastin pisteet ovat rastikoodin viimeinen numero. Paitsi että 0:sta saa kymmenen pistettä.

Rastin 154 koillispuolella olevat rastit 78 ja 79 ovat tuplausrasteja, niillä saa käydä kaksi kertaa, mutta välillä pitää käydä yhdellä muulla rastilla.
Jos ylittää kahden tunnin aikarajan, niin alkaa juosta virhepisteet – ja niitä tulee rankasti ja nopeasti...

Kiersin rastit järjestyksessä 163-137-147-159-171-79-78-85-79-78-154-70-160-167-108.

Pinnoja tuli 105, voittaja otti 116 pistettä. Kunnia hänelle, kova suoritus.

Jossittelu: minun olisi pitänyt jättää 160 väliin ja jatkaa rastin 108 jälkeen 77-80-69. Jos olisin ehtinyt nämä kiertäen ajoissa maaliin, niin voitto olisi irronnut.

Tämä on nyt sitä imelää jälkiviisautta. Mutta sehän kuuluu suunnistukseen!

Tässä kartassa on kaikki rastit.
Se kartta, jolla suunnistettiin, siitä puuttui alla olevien pikku karttojen rastit.

Saimme siis kaksi karttalehteä. Toisessa oli nämä suunnistuksen erikoiskartat.

Voi Kulmuni minkä teit!

Voi mun kulmuni minkä teit.

Katri Kulmuni valittiin Keskustan puheenjohtajaksi vuosi sitten, kun Sipilä sai hommasta tarpeekseen.
Kulmuni on puhdaspiirteinen lappalaistyttö. Häntä on kyllin kehuttu. Puoluetoveri Markku Alatalo kirjoittaa hänestä näin: "Ollaan usein sovittu Katrin kanssa asioita ja tapaamisia. Kertaakaan Katri ei ole luottamusta pettänyt, joten Keskustapuolue tarvitsee Katrin kaltaista, - suoraselkäistä ja luotettavaa johtajaa. Katrin avulla puolue on sanan varsinaisessa merkityksessä koko kansan puolue. Olen varma, että Katrin johdolla puolue saadaan nousuun."

Suoraselkäinen johtaja, joka ei luottamusta petä, ilmoitti tänään eroavansa ministerin postistaan, mutta samaan hengenvetoon kertoi jatkavansa puolueen puheenjohtajana. 

Ei muuten jatka syksyn puoluekokouksen jälkeen, uudet voimat astuvat tilalle.

Kun Kulmuni 31-vuotiaana tuli puolueensa puheenjohtajaksi ja siten myös ministeriksi uuteen hallitukseen, hän katsoi tarvitsevansa esiintymiskoulutusta. Hän todella tarvitsi sitä, ensimmäiset esiintymiset olivat hieman säälittävää katseltavaa – nuori tyttö oli saanut liikaa vastuuta liian nuorena. Eikä se esiintyminen kauheasti parantunut, vaikka sitä prepattiin yli viidenkymmenen tuhannen euron voimalla. 

Hän pisti meidät veronmaksajat maksamaan koulutuksensa eikä huomannut kysyä keneltäkään, onko se viisasta käyttää yhteisiä rahoja ministerin julkisuuspelkojen paikkaamiseen.

Hänen kruunukseen on sanottu Antti Rinteen savustaminen pääministerin paikalta. Mutta kyllä siellä taustalla ihan toiset henkilöt päätöksen olivat tehneet, Katrille annettiin sanat suuhun ja ne hän esitti tutisevalla äänellä, mahtoi Antilta mennä yöunet pitkäksi aikaa.

Nyt lienee äitiyslomalla olevalla Annika Saarikolla hiukan pakollinen paikka suostua hänelle povattua puheenjohtajan tehtävää hoitamaan.
Saarikolle ei voine sitten sanoa että liian paljon liian nuorena – hän kun on jo ehtinyt kunnioitettavaan 36-vuoden ikään.

Toivottavasti sentään pääministerin Marinin marinoidut rahkeet kestävät hiukan pidempään. Ei se ole helppo posti hänellekään.
Mutta kun ei ole ikää eikä kokemusta kauheasti maailman pahuudesta, niin saattaa se neljä vuotta hurahtaa ilman pahempaa burnout’ia.

Kun ei ole kuvaa ministeristä,
niin laitetaan oma kuva.
Se on otettu uudella kännykälläni.
Eikä se ole kohteen vika, että kuva on hyvä.

Onk sul kylkiluita myyrä?

Päätin suorittaa tänään kesäkuun suunnistuksen, vaikka kunto edellyttäisi lepoa, lepoa ja lepoa.

Tilasin omatoimikartan Paimiosta. Otin oikein vaativan 3A-radan, jotta saisin eksyillä kunnolla. Maksoin 5 euroa ja sain radan sähköpostiini. Nähtyäni radan, harkitsin kahteen kertaan jättää suunnistuksen väliin. Ratamestarille oli sattunut paha töppi ja rata oli aivan oravanpolkutasoa.

Helppoa oli suunnistus, juoksu hiukan tahmeaa ja tahmeammaksi se muuttui rastivälillä 3-4.

Otsikon sanat esitin edessäni kipittävälle myyrälle, kun olin täydessä vauhdissa maastoutunut syleilemään isänmaata näin Suomen lipun ja Mannerheimin päivänä.

Kajautin nimittäin täydessä vauhdissa metsäpolulla maihin. Sain kyllä kättä eteen, ainakin päätellen siitä, että kellon hihnan alla oli runsaasti multaa ja muuta biojätettä.

Myyrän kadottua vastausta antamatta männikköön kokosin itseni ja tutkin mitä hajosi. Oikealla puolella yksi kylkiluu otti pahasti itseensä. Sisäänhengitys oli ja on edelleen vaikeaa, mutta ulos henki liitelee kotkan lailla.

Muutaman kymmenen metrin kävelyn jälkeen aloitin hissukseen hölkkäämään. Kovin ei voinut ponnistaa, mutta onneksi näillä voimilla ponnistus onkin mahdotonta. Alastulo oli tuskaista, muutenkin olen huono alamäkijuoksija. Vaikka viimeiset vuodet ovat olleetkin yhtä alamäkeä. Suunnistuksessa ja muutenkin.

Anteeksi sanavirhe. Piti kirjoittaa viime vuodet!

Harvinaisen huono suunnistusrata, sopii huonolle suunnistajalle.

Yleensä Paimiossa on hyviä ratoja, aina ei voi voittaa - edes itseään.

Laitoin järjestäjille palautetta radan tasosta. Sain välittömästi vastauksen, että ratamestari oli ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Oli tainnut paimiolaisilta unohtua ratamestarin koulutus – heillä olisi kyllä kymmenittäin tasokkaita ratamestareita valvomaan ensikertalaisen tekemisiä.

Aamulenkki

Tuli juotua eilen illalla turhan myöhään olut. Se tiesi sitä, että ennen kolmea luonto kutsui käväisemään ulkosalla.

Unisin silmin tein tehtävääni, kun vanhan saunan nurkalta kääntyi supi lipputangolle johtavalle polulle. Se ei minua huomannut, vaan eteni rauhallisesti haistellen maata. Nosti kuonoaan kompostorin kohdalla ja katosi sitten kasvillisuuden sekaan.

Menin uudelleen nukkumaan, mutta ennen kuutta heräsin ja totesin, että pitää nousta ylös ja lähteä tutkimaan muitakin luonnon ihmeitä.

Järvi oli täysin tyyni ja vastarannan kalliot peilautuivat hienosto järven pintaan.
Meren rannassa oli nuokkumassa joutsenpari. Ne lähtivät rauhallisesti soutelemaan ulapalle, kun tulin liian lähelle.

Pellolla ruokailivat sulassa sovussa yksi jänis ja kymmeniä lokkeja.

Saisi se Trump tulla tänne muutamaksi päiväksi rauhoittumaan ja oppimaan ihmisten tavoille.

Palasimme takaisin kaupunkiin.
Matkalla poikkesimme Annan ja Juhan luokse. Otin sieltä mukaani venetrailerin ja vein sen Viherkoskelle Kaarinaan. Ostimme sieltä eilen Terhi-veneen ja laittavat sen suoraan trailerille. Saamme sen ennen Juhannusta, mahdollisesti jo ensi viikolla.
Voisimme viedä sen Nauvoon jo seuraavalla mökkireissullamme.

Sydänjärvi toimii peilinä

Rauhanomaista rinnakkaiseloa.

Herättelin joutsenparin.

Lähtivät loukkaantuneina ulapalle.

Thorasin laiturin ensimmäinen kesävieras.

Eläköön maailmankaikkeus

Jo maailman ensimmäisen demokraattisen valtion vapaat miehet sanoivat, että jokaisen miehen velvollisuus on kritisoida ja tarpeen tullen haukkua hallitusta.
Olen sen verran spartalainen, että olen monesti sitä mieltä, että hallitus toimii onnettomasti ja täyttä ymmärrystä vailla.

Tällä hetkellä tilanne on se kaikkialla maailmassa. Maita johdetaan ymmärtämättä tilannetta. Sitä kun ei kukaan tällä hetkellä tiedä. Eikä ymmärrä.
Todennäköisesti kaikki reaktiot ovat olleet liian suuria todelliseen kriisiin suhteutettuna. Mutta totuus saadaan tietää vasta tulevaisuudessa. Vuoden tai kymmenen vuoden kuluttua.

Tänään rakas hallituksemme – täyttä ymmärrystä vailla – teki uuden lisätalousarvion. Pantiin sileäksi tällä kertaa 5,5 miljardia euroa. Se tarkoittaa, että jokaiselta suomalaiselta otetaan tonni lisäveroa tämän maksamiseksi. Ja kun otetaan huomioon, että vain neljännes meistä todella maksaa veroja, niin heiltä otetaan sitten neljä tonnia. Entisten kymppitonnien lisäksi.

Neitohallituksemme on vakuuttanut kuorossa, että mistään ei leikata ja veroja ei nosteta. Tosin viime päivinä on jo joku varovasti avannut keskustelua, että ehkä sittenkin leikataan. Ja ehkä jossain vaiheessa pitää hiukan verojakin kerätä.

Tällainen hiukan tyhmempi kansalainen ymmärtää, että budjetin kasvattaminen vaatii lisäveroa tavalla tai toisella. Nyt alkaa vähällä järjellä varustettu ministerikin myöntää sen.
Kyllä spartalainen tiesi. Hallitusta on aina haukuttava!

Meidän maailmamme horjuu. Mutta maailmankaikkeus jatkaa laajentumistaan. Sitä ei heiluta korona eikä verot. Eläköön maailmankaikkeus!

Punkkikesä?

Taidamme tulla tänä vuonna oikeaan punkkikesään.

Lauantaina tunsin ensimmäisen kerran pientä kutinaa reidessäni. Tarkemmin tutkittuani löysin sieltä aivan pienen nymfin, se oli hädin tuskin kiinni.
Eilen käsivarressani oli pieni vertavuotava haava ja sen vieressä rupi. Rupi oli kuitenkin punkki, jonka poistin ilman apuvälinettä.
Tänä aamuna heräsin siihen, että oikeaa kylkeäni kutisi. Katselin sitä peilistä, mutta en päässyt varmuuteen. Sormella tunsin, että siinä oli pieni kohouma. Herätin Ullan, annoin hänelle punkkipihdit ja tämä numero kolmonen tuli poistettua.

Kolmena päivänä peräkkäin on tullut poistettua punkki. Ja kello oli vasta seitsemän, mihin sitä tämän päivän kuluessa vielä ehtii.

Eilen tärkeämpien toimien ohessa kävin pyöräilemässä.
Ajoin ensin Pärnäisten lauttarantaan, olin saanut ohjeet tarkistaa onko ravintola jo aukeamassa. Ei ollut. 

Palasin takaisin ja päätin ajaa vanhan Nauvon päätien, Selmon tien läpi. Se ei ole enää autolla ajettavissa, mutta viimeksi oikein hyvänä pyörätienä.
Olivat saaneet tänne ilmeisesti EU-rahaa ja ajaneet pitkälle osuudelle karkeaa sepeliä. Sitä oli lähes mahdoton ajaa ja vaikeaa se olisi myös kävellä. Ja tätä tietä kun mainostetaan vaellustienä. Ilmeisesti pitäisikin vaeltaa tien sivussa metsän puolella?

Sepeliosuuden jälkeen ura oli paikoin niin huonossa kunnossa, että pyörää piti taluttaa.
Ei tätä ainakaan päyrätietä passaa mainostaa saaristossa pyöräileville turisteille.
Pääsin kuitenkin ehjänä kotiin saunaa lämmittämään.

Tien alkupäässä oli oikein kartta.

Vanha maantiesilta.
Tämä oli sata vuotta sitten ainoa maantie Nauvossa itä-länsisuunnassa.
Tie ylitti Samslax-järven laskuojan.