Olen unessa useasti

Vein taas Ullan jumppaansa ja lähdin itse kävelemään mukavassa syyssäässä.

Menin ensin Rauhankadulle ja sitä edetessäni tuli mieleen, että pian yhytän vanhan koulutieni.

Koulutieni (kartassa purppuran värillä!) kulki Ratapihankadulta Jarrumiehenkadulle (missä Paavo Nurmi asusti), sitten Rauhankatua ja Mannerheimin puiston läpi Puistokadulle. Yli Aurajoen Stålarminkadulle ja sieltä Norssiin.

Kuljin matkan usein kävellen, mutta myös pyörällä kelien salliessa.
Ja oikein pahalla säällä ja kovilla pakkasilla äiti piffasi matkan kolmosen ratikalla. Pysäkille oli matkaa molemmissa päissä alle sata metriä.

Otsikkohan jatkuu V. A. Koskenniemen runon mukaan:
Olen unessa useasti sinun kaduillas koulutie.
Kotiportilta kouluun asti minun askeleeni vie.

En kyllä ollut unessa koulutiellä.

Ilmeisesti sen sijaan koulussa - ainakin koulumenestyksestäni päätellen!

Kuusi vuotta kuljin kouluun purppuranpunaisen reitin mukaisesti.
Joten tutuksi tuo väylä on tullut vuosien varrella.
Myöhemmin olen asunut kartan alueella neljässä paikassa.
Ensin Puolalanmäellä, sitten kahdessa paikassa Linnankadulla
ja myös Eerikinkadulla postia vastapäätä.

Sotaan valmistautumassa

Nyt kun tämä maailman herruutta tavoitteleva psykopaatti Vladimir Putin on kusessa, niin pitää mitä miettiä mitä tapahtuu.

Kun maan hallitseminen perustuu korruptioon, lahjontaan ja kansalta sekä kaverilta varastamiseen, niin saattaa tyhmempikin ymmärtää, että se johtaa perikatoon.
Ammukset ja raketit alkavat loppua, uusia ei pysty valmistamaan, kun tekijät ovat sodassa tai jo ammuttuja. Perinteisin asein Putin saa selkäänsä pahemman kerran.

Mutta yksi ase on vielä varastossa. Neuvostoliitolla – ei kun Venäjällä – on enemmän atomipommeja kuin muilla yhteensä. Niillä voidaan ensin kokeeksi räjäyttää Kiova ja pari muuta ukrainalaista kaupunkia maan tasalle. Jollei Ukraina vieläkään ymmärrä antautua, niin räjäytetään koko maa taivaan tuuliin.

Biden ja kumppanit katsovat parhaaksi antautua ja Putin julistetaan maapallon yksinvaltiaaksi.

Puolentoista miljardin ihmisen kääpiövaltiot Kiina ja Intia kumartavat länteen ja luoteeseen kiittäen vapahtaja Putinia maapallon pelastamisesta demokratian kahleista.

Jo tämä ei ihan näin toteudukaan, niin minä olen treenannut juoksua.

Eilen tein kolmensadan metrin vetoja. Nopein niistä kuuden minuutin km-vauhtia. Pystyin ensimmäisen kerran tänä vuonna käyttämään molempia jalkoja tehokkaaseen ponnistamiseen.

Kun sota syttyy, ehdin ensimmäisten joukossa puolustamaan isänmaata itärajalle.
Kuten isäni aikoinaan.

Tässä kartta intervalleista.
Punaiset kohdat ovat vetoja, mitä punaisempi, se nopeampi.
Kiertosuunta vastapäivään.

Viikonloppuisä

Saimme taas eilen Gaian hoitoon viikonlopuksi.

Olen viime kerrat liikkunut sen kanssa ulkona pienet namipalat taskussa.
Alkuun se pysähtyi, kun otin palan taskusta ja keskittyi tarkkailemaan kättäni vastaantulijoitten asemasta. Ja rähjääminen ulkoisille häiriöille väheni.

Ennen en koskaan yhdenkään koiran kanssa syyllistynyt lahjontaan. Tämän kanssa oli pakko.

Nyt kun pyörä tai toinen koira tulee vastaan, niin Gaia alkaa katselemaan kättäni, vaikka siinä ei olisi mitään. Ja jos kohtaaminen menee hyvin, palkkio odottaa sitten jälkeenpäin.
Ei se vieläkään ihan sataprosenttinen ole, mutta valtavasti koira on kehittynyt!

Illalla tein sen kanssa tunnin lenkin. Koira meni tyytyväisenä nukkumaan.

Mutta aamuyöllä jos käännyin sängyssä, niin piski tuli kerjäämään rapsutuksia. Ja kuudelta yö oli koiran mielestä päättynyt – nousimme ylös.

Nyt aamulenkillä viihdyimme reilusti toista tuntia. Saa nähdä miten se vaikuttaa ensi yöhön.

Olen siis viikonloppuisänä tälle kaunottarelle!

Aamulenkkimme.
Sininen väri tarkoittaa hidasta vauhtia tai pysähtymistä.
Ja mitä punaisempi on väri, sitä kovempi kävelyvauhti.

Turku-Rastit

Pienen tauon jälkeen treenaamaan suunnistusta Turku Rasteille. Ratamestari oli päättänyt ohjata meidät asutusalueen keskellä olevalle mäennyppylälle heti Hirvensalon saarella sillan jälkeen.

Useamman kerran kadotin itseni kartalta ja jouduin pyörittelemään karttaa ja miettimään mistä olen tulossa ja minne menossa.

Heti ykkösellä pikku (?) pummi, virhe maksoi 1.20 WinSplitsin mukaan.
Väliaikojen perusteella myös neloselle minuutin pummi, se vain johtui äärimmäisestä hitaudestani - siitä kiitos lankeaa hämäläiselle geeniperimälleni.

Seiskalla tulin kyllä rastin viereen, mutta tein sen kunniaksi kunniakierroksen, pummi 1.10.

Rastilla 12 en huomannut, että rasti on kahden käyrän yläpuolella ja valuin liian alas. Sieltä ketteränä nuorukaisen kipusin jyrkännettä ylös nelivedolla ja pienen mutkan jälkeen leimasin rastilla. Pummi 1.50.

Pikku hiljaa alkaa hiukan juoksuakin mahtua mukaan etenemiseen, mutta on tästä matkaa terveen papereihin!
Runsaan viikon päästä olisi oikein kilpailut piirin mestaruudesta sprintissä. Se on laji, josta pidän ja jossa minulla olisi parhaat mahdollisuudet pärjätä. Mutta ei tänä vuonna raajarikkona!

Tuhoudummeko törmäyksessä asteroidiin vai Putiniin?

Nasa toteutti kokeen, jossa Dart-avaruusluotain ohjattiin päin asteroidia. Noin puoli tonnia painava avaruusluotain törmäsi Dimorphos-asteroidiin huimaavalla 6 kilometrin sekuntinopeudella pari viikkoa sitten.

Nyt Nasa kertoo muuttaneensa 160 metriä leveän Dimorphos-asteroidin kurssia onnistuneesti. Kyseessä oli siis koe, jossa testattiin strategiaa maapallon puolustamiseksi uhkaavilta kohteilta.

Näyttää siis siltä, että elämä maapallolla ei ehkä tuhoudu asteroidin törmäyksessä.

Joten päällimmäisin huoli länsimaisella sivistyksellä on se, miten torjutaan tämän venäläisen suuruudenhullun Putinin toiminta.
Jos emme mitään tee, Kremlin vajaalla älykapasiteetilla varustetut korruptoituneet paskiaiset tuhoavat maapallon tulevassa atomisodassa.

Toivotaan, että jotain ehkäisevää keksitään.

Omasta puolestani en pelkää kuolemaa enkä sotaa, mutta olisihan se sääli jos elämä maapallolla tuhoutuu tämän Hitleriäkin pahemman paskiaisen takia.

Taiteilijan näkemys asteroidin törmäyksestä.
Kuvan copyright Wikipedia.

Pyöräilemässä

Kävin eilen pyöräilemässä.

Piti saada vuoden saldoksi 1500 kilometriä, jotta voisi viedä pyörän talvihuoltoon.

Lämpötila oli jo aamulla kymmenen asteen tienoilla, joten sää soveltui hienosti puuttuvien neljänkymmenen kilometrin ajamiseen.
Lähdin vienossa myötätuulessa kohti Piikkiötä.
Sieltä käännyin Ohikulkutien vartta pitkin kohti luodetta. 

Pidin juomatauon ja ohitse ajoi aikuinen mies, joka tervehti minua.
Kun jatkoin matkaani, sain miehen kiinni ja jäin jutustelemaan.
Hän oli minua pari vuotta nuorempi ja ajeli ilman sähköavustusta. 

Oli ajanut paljon, osittain johtuen lievästä ylipainosta, joka ei enää mahdollistanut juoksemista.
Suunnistusta hän oli myös harrastanut.
Muutaman kilsan jälkeen oli minulla syke laskenut niin alas, että totesin jatkavni matkaa omaa vauhtiani.

Loppumatkalla tein sen verran mutkia, että sain maratonin matkan täyteen juuri kotipihaan saapuessani.
Vuoden saldo on nyt 1502 kilometriä. Kyllä siihen vielä lisää tulee – jos ei muuta, niin matkat Skanssiin pyörän huoltoon viedessä!

Tänään tein vielä kuuden kilometrin hölkkälenkin.
Pikkuhiljaa juoksukuntokin alkaa parantua.
Mutta siihen, että se palautuu vuoden takaiselle tasolle, menee kyllä vielä pieni ikuisuus.

Garmin antoi matkan pituudeksi 42,2 km.
Mutta se laskee matkan prosentin verran yläkanttiin.
Eli oikea matka on noin 41,7 km. 😓

Kuu-ukko

Eilen kaivoin kameran jalustan esille ja laitonn kameran siihen kiinni.

Kun kuu nousi metsän yläpuolelle, lähdin sen kanssa kuvaamaan kiertolaistamme.

Se oli lähes täysi, joten kuun reunalla näkyvät kraaterit eivät erottuneet kovin hyvin.

Mutta ihmeen hyvin tällainen joka pojan kamera taltioi toisen taivaankallapeen pintaa.
Tietenkään tulosta ei voi verrata kunnon vehkeillä otettuihin kuviin.

Tämä kuva on otettu isommalla zoomilla kuin alla oleva.
Tarkennus ei ole toiminut kunnolla.
Vika on sekä laitteissa että kuvan ottajassa.

Täysikuu on päivä kuvan oton jälkeen.

Valtavan kokoisia ovat nämä törmäyskraaterit kuun pinnalla.
Kun vieras kappale on törmännyt, niin kyllä siinä on kuu tärähtänyt.