keskiviikko 28. lokakuuta 2026

Lihasvasara

Olen käyttänyt noin kahdeksan vuotta lihasvasaraa jalkojen lihasten huoltoon lähinnä palautuksen nopeuttamiseksi.

Varsinaisesti olen aloittanut tehokäytön nelisen vuotta sitten kun jälleen kerran akillesjänteeni antoi merkkejä rasituksesta.

Sen jälkeen olen laitetta käyttänyt niinä päivinä, jolloin olen juossut ja myös muunlaisen raskaamman fyysisen suorituksen jälkeen.

Näiden neljän vuoden aikana kroppani on ollut hyvässä kunnossa eikä ole ollut tarpeen käydä fysioterapeutin käsittelyssä.
Varsin hyvän lihasvasaran saa alle sataselle, joten olen säästänyt sievoisen summan tällä vasaroinnilla.

Mutta mitään koulutusta en ole saanut laitteen käyttöön. Pari viikkoa sitten kyselin keinoälyltä mistä saisi opastusta. AI kyseli mihin tarkoitukseen laitetta käyttäisin ja sain vastaukseksi kolme paikkaa, joissa on asiantuntevaa henkilöstöä.

Valitsin NEOn ja siellä AI:n suositteleman Jari Hemlingin.
Sain ajan tänään aamutuimaan.

Otin mukaani oman vasarani ja keskustelimme siitä kuka minä olen ja mitä harrastan.

Näytin hänelle miten käytän laitetta ja sain todella arvokasta palautetta.
Kuten olin pelännyt, niin en sitä suoranaisesti väärin ollut käyttänyt, mutta parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi paljon minun pitää muuttaa.

Käynti todella kannatti - voin suositella Jaria lämpimästi.

Tässä kuva laitteestani.
Kuvakaappaus Verkkokauppa.fi:n nettisivuilta.





tiistai 27. lokakuuta 2026

Onko pierussa kokkareita?

Kun ajattelemme antiikin Kreikan suuria ajattelijoita, mieleemme piirtyvät usein majesteetilliset marmoripatsaat, valkoiset toogat ja syvälliset pohdinnat olemassaolon tarkoituksesta. Mutta historiankirjoitus on vaiennut siitä kaikkein polttavimmasta kysymyksestä, joka kaikui Ateenan agoralla iltahämärässä, kun hernepata oli tehnyt tehtävänsä: Onko pierussa kokkareita?

Tämä metafyysinen ja samalla pelottavan fyysinen dilemma jakoi filosofiset koulukunnat aikanaan aivan yhtä rajusti kuin kysymys maailmankaikkeuden alkumateriasta.
Thales Miloslainen – kaiken alkuunpanija – väitti tunnetusti, että kaikki on vettä. Hänen mukaansa pieru oli vain sielun höyrystynyttä vettä, joka pyrki takaisin vapauteen. Thaleen kriitikot kuitenkin huomauttivat, että joskus tässä "vesihöyryssä" oli mukana omituista, painovoimaa uhmaavaa massaa. Tästä suuttuneena Thales kehitti teorian alkeiskokkareesta, primordiaalisesta materiasta, joka syntyy silloin, kun ihminen syö liikaa antiikin ajan pikaruokaa, eli linssejä ja sipulia.
Seuraavaksi areenalle astui Herakleitos, muuttuvuuden filosofi. Hänen kuuluisin lentävä lauseensa kuului alun perin: "Et voi koskaan astua samaan virtaan kahdesti, etkä voi koskaan luottaa samaan pieruun kahdesti." Herakleitos ymmärsi, että pieru on jatkuvassa muutoksen tilassa. Se alkaa puhtaana ideana, mutta saattaa matkalla materialisoitua joksikin paljon konkreettisemmaksi. Herakleitoksen mukaan kokkare on olemassaolon dynaaminen huippuhuipennus – hetki, jolloin kaasu muuttuu kriisiksi.
Platon taas lähestyi ongelmaa ihanteidensa kautta. Ideaoppinsa mukaisesti hän väitti, että Luolassa elävä ihminen näkee vain pierun varjon ja haistaa vain sen maallisen kaiun. Platonin mukaan Puhtaan Pierun Ideamaailmassa ei ole kokkareita; siellä kaikki on pelkkää harmonista, hajutonta ja painetonta sielun värähtelyä. Kokkare oli Platonille merkki siitä, että ihminen oli langennut aineellisen maailman vankilaan ja syönyt jotain sellaista, mikä ei kuulunut valtiolliseen ruokavalioon.
Käytännönläheinen Aristoteles puolestaan perusti kokonaisen tutkimusryhmän (peripateettisen koulukunnan, joka kirjaimellisesti tarkoittaa "ympäriinsä käveleviä" – todennäköisesti siksi, että kukaan ei halunnut seistä paikoillaan). Aristoteles luokitteli pierut neljän elementin mukaan:
  • Ilma: Äänekäs, mutta vaoton.
  • Tuli: Polttava, usein syvää katumusta aiheuttava.
  • Vesi: Kostea, joka herättää välittömän tarpeen tarkistaa toogan takamus.
  • Maa: Se mystinen "kokkare", joka edustaa kaiken aineen lopullista tiivistymistä.
Aristoteles totesi fysiikan teoksessaan tyhjentävästi: "Jos pierussa on kokkareita, kyseessä ei ole enää pieru, vaan fysiikan lakien mukainen kiinteän aineen siirtymäprosessi. Kansankielellä: se oli kakka."
Myöhempinä aikoina stoalaiset yrittivät suhtautua kokkarevaaraan tyyneydellä. Heidän mukaansa emme voi valita, tuleeko pierun mukana kokkareita, mutta voimme valita, miten siihen reagoimme – mieluiten ilmettä väräyttämättä ja kävelemällä rauhallisesti kohti lähintä kylpylää. Epikurolaiset taas nauttivat elämästä ja söivät mitä halusivat, ottaen aina sen tietoisen riskin, että nautintoa seuraa joskus materiaalisempi yllätys.
Mitä antiikin perintö siis opettaa meille tästä suuresta mysteeristä?
Nykytiede on pitkälti vahvistanut Aristoteleen pragmatismin. Pieru itsessään on kaasua. Jos siinä on kokkareita, olet ylittänyt laadullisen rajan kaasu- ja kiinteän olomuodon välillä. Antiikin viisauden valossa vastaus kysymykseen onkin filosofinen varoitus: Pierussa ei pitäisi olla kokkareita. Mutta jos siellä on, älä syytä kohtaloa – syytä eilistä illallista ja etsi tooga, joka kestää pesua.

maanantai 26. lokakuuta 2026

Varha nöyryyttää boomereita

Minulla on esiintynyt huimausta ja sitä alettiin tutkia noin vuosi sitten.

Kävin kuukausi sitten ortostaattinessa kokeessa ja siinä todettiin, että verenpaineeni käyttäytyy normaalisti. Hoitaja varasi minulle lääkärin puhelinajan tälle päivälle.

Sain ilmoituksen, että omalääkäri soittaa minulle tänään aamukahdeksan ja iltapäivän neljän välillä. Armeijassa tällaista kutsuttaisiin simputukseksi. Varhalla se on asiakaspalvelua.

Sain nuorelta naislääkäriltä puhelun hieman ennen kolmea. Olin juuri tullut lenkiltä ja käynyt suihkussa, joten olin suihkunraikkaana ottamassa vastaan puhelun.

Keskustelimme tilanteestani, siis siitä missä tilanteissa sitä huimausta esiintyy ja kuinka usein.
Hän totesi saman kuin vuosi sitten korvalääkäri, jolla oli kyllä tietoa ja taitoa huimauksesta. Eli minulla on epämääräistä huimausta, jolle ei oikein löydy nimeä eikä hoitokeinoa.

Totesin hänelle, että tällaiseen tuloksen olen itsekin tullut ja että vika ei ole korvissa vaan korvien välissä.

Lekuri räjähti nauramaan, joten hän paljastui huumorintajuiseksi.

Ja jatkoin, että kyllä se huimaus poistuu viimeistään siinä vaiheessa kun viikatemies korjaa sadon.
Lopetimme puhelun hymyssä suin.

lauantai 24. lokakuuta 2026

Pilkunnussija

Eilen posti toi Tieteen Kuvalehden, joka kehuu olevansa Skandinavian suurin tiedelehti.
Me saamme Suomessa nauttia käännöksestä, sitä on helppo tehdä, kun keinoäly kääntää tekstit.
Oikolukijaan lehdellä ei enää ole varaa - siitä on saatu nauttia jo kauan.

Lehdessä oli sivun levyinen otsikko: Mahdoton hiukkanen voi juotua kuolinkamppailussa. 

Ei oikein selvinnyt, mitä tekstillä tarkoitetaan. Hyvää varmaan!

Ja varsinainen teksti alkaa näin: Väimeressä sijaitsee...

Keinoäly olisi saanut hylätyn arvosanan tästä esityksestä, sillä kyseinen meri olikin Välimeri!

Kun kritisoi arvokasta julkaisua, niin pitää olla tarkka omasta tekstistään.
Eli kysyä, onko pilkunnussija todella yhdyssana.

Tässä tapauksessa on.

Mutta jos naapurin koira Vertti olisi yhtynyt toisen naapurin Pilkku -koiraan, joka on dalmatialainen, niin Vertti olisi Pilkun nussija!


Koira nimeltään Pilkku.
Kuvakaappaus Wiukipediasta.


lauantai 17. lokakuuta 2026

Kaarinan Syysmaraton

Tänään sain viettää päivän maratoonareiden seurassa.

Kaarinassa juostiin Syysmaraton 16. kerran.
Ensimmäisessä olin mukana juoksijana ja sen jälkeen kaikissa seuraavissa järjestelytehtävissä.

Tehtävänäni on aina ollut liikenteen ohjaaminen risteyksissä. Niihin tehtäviin pääsee, kun on iso, ruma ja itsepäinen.

Hyvin autoilijat tottelijat, mutta yksi pyöräilijä yritti ensin ajaa minun päälleni osumatta ja sen jälkeen yhden juoksijan. Hänkin säilyi ehjänä ja pystyssä.

Kisa saatiin käydä ihan mukavassa säässä, aurinko pilkisteli pilvien lomasta, lämpötila oli kymmenen asteen paikkeilla eikä pohjoistuuli pahemmin häirinnyt. 
Osallistujia oli noin 1200, se on kisahistorian ennätys. 
Ja järjestelyt toimivat kiitettävästi - kuten aina.

Saapi nähdä olenko mukana ensi vuonna - juoksijana. Se kyllä vaatisi, että hitaat maratoonarit saisivat lähteä tunnin ennen juoksijoita!

Kuva maratonin lähdöstä.
Yhteensä osallistuja oli noin 1200.
Kuvakaappaus Kaarinan Syysmaratonin julkaisusta.


perjantai 16. lokakuuta 2026

Nauvo pakettiin

Kävimme eilen Ullan kanssa pikaisesti Nauvossa.

Tein sellaisia viimeistelytöitä, että voi rauhassa jättää talviunille.

Tyhjensin vesipumpun ja putket parhaan osaamiseni tasolla. Se ei kyllä ainakaan ensimmäisen vaimoni mielestä ole mitenkään tasokas.

Vein jäteastiat suuliin katon alle, joten myrskyt eivät voi niitä kuljettaa Itämertelle.

Mökin lisäksi huolsin itseäni - kuvat näyttävät miten.

Riistakameran mukaan mökin liepeillä on tungosta.


Kuva tänä aamuna kun olin toipunut matkan rasituksista.

Omakuva eilen illalla.
Tulin siihen tulokseen, että parran hoitaminen vaatii enemmän aikaa
kuin parran ajaminen joka toinen päivä.
Valitettavasti en voinut viedä haivenia linnunpöntön alle uusiokäyttöön.



keskiviikko 14. lokakuuta 2026

Sprinttisuunnistus

Kyllä oli vaikeaa tämä sprintti Ruskon keskustan liepeillä.

Ykköselle mennessä pysähdyin väärällä rastilla, mutta koodi näkyi ja jatkoin matkaa.
Kakkoselle mennessä kävin leimaamassa väärällä rastilla, mutta ymmärsin sentään jatkaa matkaa.

3-4-5 menivät hyvin, mutta kuutoselle mennessä luin reittiä uudestaan kolmoselle ja jouduin kääntymään takaisin.

Seiska löytyi hyvin, mutta peukalo siirtyi pois paikalta ja jouduin hetken pyörittämään karttaa ennen kuin löysin sijaintini - alkoi jo pikkuisen viluttamaan töppäilyni.

Kasille kiersin lähdön ja maalin kautta ja seuraavalle tein turhan mutkan ulkoilutietä pitkin.

Loppu 11-12-13-14-15-16-M meni suuremmitta virheittä, mutta aikaa kului, kun etsi kartalta vanhoilla silmillään missä ne rastit oikein sijaitsivat.

Vaikeaa oli mutta hauskaa silti...
Sijoitus 24/41.


Lähtö on kolmio ja maali kaksoisympyrä.
Toivottavasti niiden löytäminen kartalta on helpompaa kuin minulla suunnistaessa.