Pitkästä aikaa pääsin taas harrastamaan sprinttisuunnistusta – mielilajiani.
Vimeksi kisailin sprintissä tammikuun lopulla
Espanjassa. Siellä Aguilaksen vanhassa kaungissa ja sen
sokkeloisilla kujilla ja rinteillä. Ja jos oikein muistan – ja
miksen muistaisi – siellä voitin kansainvälisen suunnistuskisan
sarjassa H65.
Tänään juostiin Mynämäen keskustassa. Rata
oli hieman helpompi sekä
ympäristöltään että korkeuseroiltaan. Nousua
tuli Espanjassa 150 metriä ja täällä vain kymmenesosa siitä.
Lähdin
kertaalleen juoksemaan jo kisaa, mutta luin karttaa huonosti ja
suunnistin rastilta kaksi rastille seitsemän. Huomattuani virheen
juostuani vajaan kilometrin, palasin lähtöön ja aloitin uudelleen.
Tulipa kerrankin tehtyä kunnon alkuverryttely, keskipulssi oli 151
ja vauhti 6.30/km.
Kaksi ensimmäitä rastia olivat niin
helppoja, että en saanut mitään etua, vaikka olin kertaalleen
niilä jo käynyt.
Ainoan virheen omasta mielestäni tein
kolmoselle mennessäni. Ilmeisesti kierto sekä vasemmalta että
oikealta olisivat olleet nopempia. Vaikkakaan eivät lyhyempiä,
sillä ratamestarin ihannereitin matka oli 2,4 kilometriä ja minulla
gepsi näytti omaksi matkakseni 2,39 km.
Ajoittain
vauhtini oli luokka 5.30/km ja keskinopeus 6.33/km. Aika rapsakkaa
etenemistä, kun koko ajan piti lukea karttaa ja rasteilla pysähtyä
leimaamaan.
Huomenna pääsee uudestaan sprinttaamaan, silloin
Littoisissa. Saa nähäd ehtiikö jalkani juoksukuntoon siihen
mennessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti