Hyvä ystäväni, sielunveljeni ja pitkäaikainen työtoverini Eero Koivusalo nukkui pois eilen kotonaan vaimon ja lastensa läsänollessa.
Eero oli jämpti, suoraselkäinen suomalainen, jonka sanaan voi luottaa. Hänen hersyvää nauruaa en unohda koskaan. Eeron seurassa ei ikävä päässyt yllättämään.
Ellu,
joksi häntä kutsuttiin, tuli töihin Projectalle 70-luvun
puolivälissä – minä olin tullut sinne pari vuotta
aikaisemmin.
Perustimme
Ellun sisaren
miehen Pentin kanssa Eurokoneen vuonna -77 ja Ellu tuli vähän
myöhemmin firmaan myyntimieheksi.
Eero oli lähtöisin maatalosta ja hän osasi kaiken, mitä tuli
koneisiin ja niiden käyttöönottoon ja kunnostukseen.
Monitaitoisena hän oli kuin kotonaan myös myyntityössä.
Kun Starkki osti Eurokoneen -85, Ellu ei oikein viihtynyt lahtelaisten kanssa ja perusti kaverinsa Antti-Juhanin kanssa Puukone Oy:n, joka myi myös puuntyöstökoneita. Olimme siis vuosia kilpailijoita, mutta ystävyyttämme se asia ei horjuttanut.
90-luvun
laman jälkeen Ellu palasi takaisin vuonna -88 perustettuun Eurotec
firmaan.
Sieltä
hän jäi eläkkeelle hieman ennen minua, vuosi taisi olla
2009.
Rauha
hänen muistolleen.
Osanottoni
Eeron vaimolle ja pojille perheineen.
Eero virkapuvussaan.
Aina ei hymyilyttänyt.
Ellu Imolassa F1-kisoissa.
Myyntiryhmämme pukeutui Eurotecin haalareihin,
ne kun sointuivat Ferrarin väreihin.
Tässä kisassa Kimin auto (ei Ferrari) hyytyi eteemme.
Saimme Kimin nuivat kommentit, kun tuli eteemme
autosta poistuttuaan.
Ellu jäi eläkkeelle samaan aikaan veljensä Marrun kanssa.
Minä seurasin vuotta myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti