Ulla on jo vuosia kironnut meidän olohuoneen ruokapöytää. Se on kyllä hyvä ja tukeva, mutta parissa vuosikymmenessä lakattu koivu on hivenen kellastunut. Ja onhan sen pinta kärsinyt vuosien saatossa, mutta tarkoituksensa se on kyllä täyttänyt.
Viikko sitten
rouva sai tahtonsa perille ja eilen viisikymmentä kiloa pöydän
aihiota ilmestyi ulko-ovellemme. Sopiva kun sattui löytymään Ikean
valikoimasta, niin se tiesi, että illaksi oli tiedossa
harrastustoimintaa.
Ikealle pitää kyllä antaa tunnustus, että
kokoomisohjeet ovat niistä ensimmäisistä vuosista kehittyneet
valtavasti. Ensimmäiset teelmät kun olivat sellaisia, että pari
kertaa ne piti koota ja purkaa,
ennen kuin kaluste oli suurin piirtein oikein koottu.
Tätä
pöytää ei oikeastaan voinut koota väärin, vaikka osia oli
paljon.
Aikaa kokoamiseen en laskenut. Homma kun keskeytyi
kauppareissun ja ruokailun takia useampaan kertaan. Ehkä siinä
vajaat pari tuntia vierähti. Valmista tuli ja talon hengetär oli
lopputulokseen tyytyväinen. Ja minun selkäni kesti kokoamisen
kohtuullisen hyvin.
Tuoleja emme ostaneet, joten homma jatkuu
siten, että hion vanhat tuolit ja maalaan ne mustaksi. Siinä sitten
aikaa kuluu enemmän kuin pari tuntia. Toivottavasti
ihmisikä sentään riittää.
Pöydän jalka on näperrelty.
Koivuiset tuolit odottavat käsittelyä.
Valmis tuote
Pöydän jatkaminen on todella helppoa.
Onnistuu vaikka yksikätiseltä.
Voimaa ei tarvita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti