Sauvon suunnistus

Taas oli suuren urheilujuhlan tuntua ilmassa. En nyt tarkoita Suomi-Ruotsi yleisurheilumaaottelua, vaikka nuorena miehenä se oli tapahtuma, jonne oli pakko päästä paikalle katsomaan. Siis silloin kun se järjestettiin Helsingissä.

Enkä myöskään F1-kisaa Monzassa – sehän nyt ei ole urheilua sanan varsinaisessa merkityksessä. Monzassa olen käynyt kerran katsomassa sitä, että suomalaiset eivät voita kisaa Italian maaperällä.

Kyse oli kansallinen suunnistuskilpailu Sauvon avokallioilla. Ratamestarina Olli Axelin, Annan serkku. Suhteet eivät yhtään auttaneet, en edes tunne kyseistä herraa.
Ratamestari sääli meitä vanhempia herrasmiehiä, ei vienyt rataa pahimmille jyrkänteille. Valitettavasti myös parhaat maastonosat jäivät meiltä käyttämättä.

Joten rata oli helppo, virheitä ei pahemmin tullut kellään. Reitinvalintoja ei tällä lyhyellä radalla voinut tehdä. Paras reitti oli suoraan rastilta rastille.

Muuten tuli täysin puhdas suunnistussuoritus, mutta kolmoselle mennessä en ollut oikein varma itsestäni ja jouduin hiukan jarruttelemaan, että löysin rastille. Alle puoli minuuttia siinä hukkui.

Puhdas suoritus ei auttanut kovakuntoisempia vastaan. Hävisin voittajalle seitsemän minuuttia 2,3 kilometrin radalla. Sehän tekee kolme minuuttia kilometrille. Sellaista vauhtia olisin pystynyt pitämään tässä maastossa neljäkymmentä vuotta sitten.

Sijoitukseni yhdeksäs, hiukan puolen välin paremmalla puolella.

Jotain on siis tehtävä, taidan vaihtaa valmentajaa...