Ex-Maratoonari: Sadan kilometrin pyöräily

Heräsin aamulla kellon soittoon, kun oli tärkeä tehtävä päivällä.

Oura-sormus ilmoitti aamulla, että kaipaan lepoa, syke oli yöllä korkea ja rauhoittui vasta aamutunneilla. Kehotti lepäämään!

Olimme sopineet Maijan kanssa treffit Kuralassa tarkoituksena pyöräillä Kyröön synnyinkotiani katsomaan. Ajoin treffeille hyvin rauhallisesti, silti pulssi kipusi taivaisiin.
Tavatessamme kerroin Maijalle tilanteen ja sanoin, että tästä saattaa tulla lyhyt reissu.
Olin etumiehenä ja pidin rauhallista vauhtia. Kymmenen kilometrin jälkeen pulssi rauhoittui, missään vaiheessa ei tuntunut pahalta.

Ensimmäinen juomatauko oli ennen Liedon keskustaa, käytin tilaisuutta tyhjentää rakko metsän puolella.

Pääsimme pyöräteitä pitkin aina Liedonperän risteykseen saakka. Kysyin Maijalta teemmekö pienen kierroksen pikkuteitä pitkin vai ajammeko muutaman kilometrin kymppitietä pitkin. Kymppitie voitti, siinä oli leveät pientareet ja aamun liikenne jo hieman rauhoittunut. Selvisimme hienosti Tarvasjoen tiehaaraan.

Tarvasjoen kirkolle pidimme kunnon tauon ja jatkoimme matkaa kohti Karinaisten pitäjää – se on nykyään liitetty Pöytyään.

Seuraava pysähdys oli sitten Karinaisten kirkko, siellä minua ei kuitenkaan Maijan tiedon mukaan ole kastettu, vaan seurakuntasalilla Kyrössä.
Kävimme myös sisällä kirkossa, suntio oli siistimässä kirkkoa sunnuntain konfirmaatiota varten. Jututimme henkilökuntaa ja katselimme kirkkosalia sekä kirkkoherrojen kuvia.

Matka jatkui, heti kirkon jälkeen oli kunnan urheilukenttä, jossa olen ollut keräämässä palkintoja yleisurheilussa. Sitä ei enää ollut, osa palkinnoista on edelleen hallussani.

Seuraava kohde oli Kyrön koulu, jossa olen aloittanut koulutieni. Sitä rakennusta on pidetty kuin kukkaa kämmenellä, oli nyt paljon komeampi kuin 65 vuotta sitten.

Myös synnyinkotini oli ehostettu hienoon kuntoon – siellä kävin joku vuosi sitten Maijan kanssa vuodattamassa kyyneleitä. Nyt jututimme vain naapuria, joka ei kyllä asunut paikalla meidän siellä ollessamme.

Kyröstä ajoimme Auraan radanvarsitietä. Se oli hiekkapintainen, mutta hyvässä kunnossa. Ja meno tuntui helpolta kun 50 kilometrin vastatuuli vaihtui myötäiseksi. Tässä vaiheessa uskoin kesän saapuneen ja vaihdoin pitkät housut trikooshortseihin.

Ennen Auraa jouduimme taas isolle tielle rekkojen sekaan, mutta tällä kertaa selvisimme kilometrin osuudella. Auran keskustasta selvisimme hyvin ja pidimme seuraavan tauon pitäjän kirkolla.

Kun pääsimme Liedon alueelle saimme taas pyörätien allemme. Kun neljä tuntia oli kulunut alkoi hartioita kivistää, se ei ollut erityisen herkullista. Myös ahteriosasto alkoi siinä vaiheessa protestoida matkan pituutta. Hyvällä pohjakunnolla ja jumalattomalla sisulla jatkoin matkaa ihan kotiovelle asti.
Maijalla tuntui reissu olevan paljon helpompi. Mutta hän onkin pyöräilijä.

Jouduin tekemään yhden ylimääräisen korttelin ympäriajon Huhkolassa jotta saisin sata kilometriä täyteen. Ja tulihan se!

Ihan pian en tätä matkaa uudestaan tee. Mutta ehkä kuitenkin vielä joskus...