Ensimmäinen tasavalta

Tämä päivä oli pyhitetty kulttuurille.

Aamulla harrastin ruumiinkulttuuria ja tein tunnin hölkkälenkin.

Vakavammaksi asia muuttui iltapäivällä, kun suuntasin auton nokan kohti pääkaupunkia ja Suomen Kansallisteatteria.
Olen siellä kerran aikaisemminkin käynyt – tosin en päänäyttämöllä.
Maalaispojan oli helppo mennä paikalle, kun olivat rakentaneet maan alle valtavan parkkihallin ja sieltä oli teatteriin parin sadan metrin kävely.

Esityksen nimi oli Ensimmäinen tasavalta, se kuvasi ensimmäisen presidenttimme K. J. Ståhlbergin elämää ja toimintaa nuoren itsenäisen valtion vaikealla alkutaipaleella.
Aiheetta ei annettu ymmärtää, että ilman Ståhlbergiä maamme taival itsenäisenä valtiona olisi saattanut olla kokonaan toisenlainen.

Kun Suomen vanhin ammattiteatteri teki tämän, hiukan oli ennakko-odotuksena, että toteutus on hyvin konservatiivinen ja uni saattaisi pitkämatkalaisen katsojan yllättää.

Näytelmän toteutus ei todellakaan antanut mahdollisuutta väsyä katsomossa.
Näyttelijöiden taustalla oli screenejä, joissa pyöri lähikuvia näyttelijöistä ja informaatiota kuka oli kyseinen henkilö. Tämä olikin tarpeen kun monella näyttelijällä oli useampi rooli näytelmässä. Kaksi kuvaajaa oli mukana ottamassa lähikuvaa näyttelijöistä. 

Tämä mahdollisti myös paremman tapahtumien seuraamisen kun näytelmässä käsiteltiin maamme kehitystä puolen vuosisadan aikana.
Hieman huonosti oli oma historian tuntemukseni tältä ajalta, koska paljon uutta asiaa tuli esille. 

Eräissä asioissa ehkä tuli käsikirjoittajan ja ohjaajan näkemykset ja sympatiat tietyistä historiamme henkilöistä, jotka saattavat poiketa todellisuudesta jonkin verran.
Mannerheimia pidettiin sotahulluna ja Svinhufvudia pahimpana fasistina – heidän ansionsa oli paljolti unohdettu.

Kokonaisuutena näytelmä oli todella onnistunut ja suosittelen sitä todella. Tosin kaikki kevään näytännöt ovat loppuunmyydyt!

Näytännön alkuun viisi minuuttia!