Talvirasteilla tonttuilemassa

Tänään pääsin suunnistamaan Topinojan kaatopaikan lähialueelle. Se ei ole ihan Turun parhaita suunnistusalueita, sinne piti vaan lähteä tihkusateeseen

Ensin sai juosta 600 m täysiä jäättömällä pyörätiellä. Siis täysillä matkaan ja hapoille, siitä seurasi parin minuutin pummi ykkösellä - en tuntenut karttamerkkejä. Etsin rastia ison kiven takaa, mutta se karttamerkki olikin louhikko.

Kakkosellekin kului aikaa, varmaan oli pitänyt mennä suoraan eikä kiertää alakautta.

Kolmoselle mennessä Miklai ohitti minut eka kerran, varmaan siitä häkellyin ja unohdin käyttää kompassia. Kun tulin Kuokkapellon koilliskulmaan, jouduin suuntaamaan karttaa kauan ennen kuin uskoin, minne olin joutunut.

Loppu sujui jo hiukan paremmin. Vitoselta eteenpäin porukkaa ohitti minut oikealta ja vasemmalta. Jaloista oli kaikki voimat huvenneet. Mutta onneksi takaa tuli lisää porukka, joita seuraamalla selvisin rasteille.

Viimeiselle mennessä selät loppuivat ja heti tuli parin minuutin pummi edellisten töppöilyjen lisäksi. Menin ihan vierestä rastin ohi, luulin olevani polulla jota ei ole kartalla.

Tämän huonommin tuskin voin enää suunnistaa. Ainoa selitys on se, että sateen takia valoa oli vähän, enkä nähnyt kartasta paljon mitään. Selitys on huono, enkä usko siihen itsekään.

Näin huonolla kunnolla pitäisi rauhoittaa vauhtia ja myöntää, että olen vanha eikä aivot enää toimi sataprosenttisesti!