Maratonille!

Päätin lopettaa maratonien vaeltamisen, kun neljä vuotta sitten akillesjänteeni tulehtui pahasti ja pitkien lenkkien tekeminen muuttui mahdottomaksi. Päätöksen pitävyyttä vahvisti viime vuosi, kun toinen jalka esti koko vuoden kunnollisen lenkkeilyn. Nyt olen pari kuukautta pystynyt juoksemaan kivuitta. Tosin kunto on mennyt niin heikoksi, että muutaman juoksuaskeleen jälkeen on laitettava kävelyksi.

Ihmisen muisti on tunnetusti lyhyt ja kun luin, että Rogaining-suunnistuksen EM-kilpailut järjestetään Suomessa – kilpailukeskuksena Raasi tuossa nurkan takana, niin olemme Maijan – siskoni – kanssa menossa sinne kisaamaan, EHKÄ.
Sehän ei ole maratonjuoksu, mutta onnistuneella suorituksella matkaa siellä tulee taitettua enemmän kuin maratonilla.

Kisa on vasta syyskuussa, joten aikaa on harjoitella. Aikaa on siis myös rikkoa paikkansa niin, että osallistuminen jää haaveeksi.
Sopiva välitavoite olisi Salossa järjestettävä 100 kilometrin SM-kilpailu. Siellä nimittäin on myös 50 kilometrin matka ja aikaa ilmeisesti on sen suorittamiseen 10 tuntia. Se voisi riittää tällaiselle puolikuntoiselle!

Eilisen katastrofaalisen suunnistuksen jälkeen oli pakko mennä aamulla rankaisulenkille. Jotta korvien väli ymmärtäisi, että rajansa se on töppäilylläkin.

Olin kyllä suunnitellut meneväni pitkikselle tänä aamuna, kun tarkoitus on kesällä harrastaa noita yllä mainittuja lajeja, joissa tarvitaan kestävyyskuntoa.
Joten päätin hölkätä puolitoista tuntia peruskuntoni nostamiseksi. Kävelin ja hölkkäsin niin että jokainen kilometri meni alle 9 minuutin. Eli kyseessä oli kevyt lenkki.

 

Olin nollannut kaikki ennätykset uudesta Garministani. Se ilmoitti lenkin jälkeen, että tein kympin ennätyksen ja juoksin pisimmän lenkkini!
No, ne eivät siis ole ihan totta, mutta ovat mukavasti kannustavia treenaamisen jatkamiseksi.

Tuolta löytyy lisätietoa syyskuun kisasta

Tämän päivä pitkis.
Sitten kun pystyy tekemään tämän tuplana pari kertaa viikossa, niin kunto on riittävä kisaan!