Rautarouva

Meidän kaikkien rakastama, ihailema ja kadehtima pääministerimme jatkaa nopeaa matkaansa maapallomme johtajaksi.

Hän kävi jopa maailman toisella laidalla selvittämässä suhdettamme sotaa käyviin Ukrainaan ja Venäjään. Ja siinä samalla neuvoi kaikkia länsimaita pysäyttämään Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan.

Kärkkäästi ja selväsanaisesti hän tuomitsee Venäjän toimet ja vaatii Putinin joukkojen pysäyttämistä.
Vielä hän ei ole julistanut sotaa Suomen ja Venäjän välille, mutta hiukan sieltä rivien välistä huokuu että Karjala ja Petsamo takaisin ja äkkiä.

Hän nauttii kansainvälistä arvostusta jopa niin, että EU:n sosialidemokraatit kaavailevat hänestä kärkiehdokasta tulevissa vaaleissa.

Muualla Euroopassa vielä haikaillaan diplomatian perään suhteessa Venäjään ja Putiniin. Mutta me suomalaiset tiedämme, että ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi. Ja niihin ei toimi diplomatia vaan kovat otteet ja rautaa rajalle.

Mieluummin kuitenkin näkisin, että kovat otteet ja puheet tulisivat Saksan, Ranskan ja USA:n johtajien suusta kuin meidän 37-vuotiaan pääministerin ja neljävuotiaan lapsen äidin toimesta.
Kovaan paikkaan hän on itsensä laittanut.

Ettei vaan kävisi niin kuin hänen marraskuussa tapaamalleen Uuden-Seelannin pääministerille Jacinda Ardernille! Tämä oli nuorin pääministeri tullessaan virkaansa viisi vuotta sitten. Ja keskusteltuaan Sannan kanssa päätti lyödä hanskat naulaan ja erota virastaan aivan yllättäen. Kertoi olevansa vain ihminen ja hänen tankkinsa on tyhjentynyt. Sanoi, että antaa tilaa niille, joilla on voimia ja kykyä johtaa maata parhaalla mahdollisella tavalla.

Ettei nyt vaan kävisi Sannalle samoin. Tosin epäilen, että häneltä puuttuu tiettyjen johtopäätöksien tekoon kaikenlainen itsekritiikki.