Suunnistuskauden avaus

Kun olen hiukan toipilas edelleen flunssistani, niin lupasin vaimolle, että menen vaan hölkkäämään hissukseen ja pysyn poissa metsästä.

Ei hän muuten niin kiinnostunut ole urheilustani, mutta kun olen hänen "omaishoitajansa", niin murehtii voinnistani. Jos jalkani menee poikki tai sattuu muuta mukavaa, niin kuka hänestä sitten huolen pitäisi!!

Alkumatka meni hiljaa, menimme Maijan kanssa yhdessä rasteille 41-36, mutta sen jälkeen tiemme erosivat. Jatkon 42-56-52 pääsi vielä hölkkäämään pyöräteitä pitkin.

Sitten vaihtui metsäsuunnistukseen 21-43-53-32.
Sieltä lähdin väärään suuntaan, mutta 50 m edettyäni pysähdyin ja tarkistin suunnan kompassista. Totta tosiaan olin lähtenyt 180 astetta väärään suuntaan.
Rastille 31 vielä metsäpolkuja ja neitseellistä metsääkin kulkien.

Loppu 46-35-25-51 taas pyöräteitä pitkin.
500 m ennen maalia sain Maijan kiinni ja kerroin, että menee tiukille alittaa tunti.

Lopun tulimme sulassa sovussa juosten ja ehdimme nipin napin määräajassa maaliin. Tällä pätkällä unohtui lupaus rauhallisesta vauhdista. Tai vauhti oli jo hidasta, mutta pulssi hakkasi 51:ltä maaliin lähellä pulssia 160. Mutta hyvin sydän kesti tämän testin!

Alkumatkalla reittiviiva on hiukan sivussa todellisesta ja sen mukaan olen kulkenut vihreällä eli kielletyllä alueella.
Minähän en lakia riko, en ainakaan jos vihreällä kulkeminen on hitaampaa kuin tietä pitkin juoksu!