Maraton, nro 54

Viimeisin (viimeinen?) maraton tuli kipaistua eilen Kaarinan urheilukentällä.

Ukko Yli-Jumala kunnioitti tapahtumaa peittämällä maan puhtaalla, valkoisella lumella.

Osallistuin 12 tunnin juoksuun ja startti tapahtui aamukahdeksalta.
Lähdin alusta pitäen hyvin rauhallisesti, kaikki kaarteet juoksin, jotta ohituksia tapahtuisi vähemmän. Muutenkin radalla oli hyvin tilaa – nopeat juoksivat ykkösrataa ja me Hämeen hitaat viitosradalla.

Jäin heti porukan hännille, tosin kisan toiseksi vanhin osallistuja minua kolme vuotta nuorempi Helena, eteni rinnallani ensimmäisen kierroksen. Sitten hänkin meni menojaan.
Tavoitteeni oli juosta noin 80 % matkasta ja loppu kävellä. Se toteutui hyvin 30 kilometriin asti. Sen jälkeen mukaan tuli enemmän kävelyä ja myös huolto- ja lepotaukoja.

Viimeisellä kympillä oikea polveni antoi merkkejä siitä, että kyseessä ei ole sopivaa liikuntaa 76-vuotiaalle vanhukselle.
Kerroin juoma-asemalla tilanteesta ja pyysin heiltä Buranaa. Seuraavalla kierroksella minulle annettiin kipulääkettä ja parin kierroksen jälkeen se alkoi vaikuttaa.

Kaikki ultrajuoksijat tietävät, että kipulääkkeitä ei saa käyttää kisassa. Ei sen takia, että se olisi dopingia vaan siksi, että se peittää mahdolliset pahemman vaaran merkit ja johtavat pahempaan vaaraan.

Lihakset olivat loppuun asti juoksukunnossa, mutta polvet olivat aika loppu, kun maratonin matka täyttyi.

Garmin kertoi, että juoksin vajaat viisi tuntia, kävelin alle kaksi tuntia ja pidin taukoja 17 minuuttia.

Tulos oli siis 42,635 kilometriä ja loppuaika 6.57.18.

Tämä oli 54. maratonini. Ja uusi ennätys syntyi – koskaan ennen ole jaksanut punnertaa yli kuuden tunnin maratonia!

Kuvassa kaksi kisan eniten elämänkokemusta omaavaa juoksijaa.
Helena Friman ja minä. Parin kierroksen jälkeen Helena oli kadonnut horisonttiin.
Se ei ole ihme, hänen ennätyksensä on puoli tuntia parempi kuin minulla.
Kuvan c Tuomas Pelto.

Kuten kuvasta näkyy, pysyin hyvin reitillä.
Eikä maisemaan ehtinyt kyllästyä - juoksusuuntaa vaihdettiin kolmen tunnin välein.
Kuvassa näkyy lähtöhetken pakkaslukema, iltapäivällä lukema nousi +1 -asteeseen. 

Päivä maratonin jälkeen Garmin kertoi, että harjoitusvalmius on olematon.
Palautumisaikaa se kertoi tarvittavan 94 tuntia!
Johtuen ukkovarpaan kivuista ja polven tilasta, niin treeniin ei ole mahdollisuutta. Kävelykin tuottaa suuria vaikeuksia! 😂