Täydellinen sunnuntai

Suunnistuksen kilpailukausi käynnistyi tänään sprinttikisalla Turun Halisissa.

Kisa oli aluemestaruuskisa ja sehän on tapahtuma, jossa minulla on mahdollisuus jopa menestyä.

Ilma oli täydellinen suunnistuskilpailuun, lämpötila nolla paikkeilla, tuuli kova ja raaka, kaiken kruunasi pieni tihkusade.
Sprinttikisahan on sellainen, jossa suositeltava voittoaika on minun sarjassani 12 minuutin luokkaa.
Meillä matka oli ihannereittiä 1,8 km. Sellaiseen viimeaikainen treenini ei ole aivan ihanteellinen.

Lähtöväli kisaan oli yksi minuutti. Edellä lähteneen sain kiinni ykkösellä, hän oli kait kiertänyt rakennuksen väärältä puolelta.
Pystyin lukemaan rastivälit etukäteen juostessani ja tiesin koko ajan minne mennä rastilla leimattuani.
Rastivälillä 7-8 taisi tulla ensimmäinen virhe, se väli olisi kai pitänyt juosta vasemman kautta.

Metsärastit löytyivät hyvin ja loppu oli taas helppoa (tai vaikeaa, miten sen nyt ottaa) sprinttisuunnistusta.

Osallistujia oli sarjassamme 12, niistä neljä oli alueen ulkopuolelta. Sijoitukseni oli neljäs, mutta yksi edelläni oli ulkopuolinen, joten maalissa minulle selvisi, että olen kilpailun kolmas ja ansainnut pronssimitalin.

Se oli 60-vuotisen urani ensimmäinen.
Joten nyt on paikka nostaa malja ja juhlia…

Lähtökolmio ja maali ovat kartan vasemmassa reunassa.

Syke nousi nopeasti yli 150:n ja pysyi siellä maaliin asti.
Se tarkoittaa, että pysähdyksiä ei ole tullut ja 
Oikeastaan tuon kovempaa ei kunnollani olisi voinut mennä!

Pala karttaa ja mitali.