Maratonin loppuraportti

 Tänään tuli kuluneeksi neljä päivää viime maratonistani ja mieleen muistui 15 vuoden takaa erään lähes kaksisataa maratonia juosseen miehen kanssa keskusteluani.

Tapasimme Helsingin maratonin reitillä, kun matkaa oli taivallettu noin kolmekymmentä kilometriä.
En muista ohitinko hänet vai hän minut. Mutta kyllä nuo oikeat maratoonarit osaavat jakaa vauhtinsa, joten todennäköisesti hän ohitti minut.

Siinä turistessa hän kysyi, mikä on aikatavoitteeni tällä kertaa.
Vastasin, että hengissä maaliin.
Hän totesi, että kohtuullisen hyvä tavoite. Mutta hänellä on tavoitteena juosta maaliin ja olla hengissä neljän päivän päästä.
Totesin, että vaihdan omani tuohon kokeneemman juoksijan tavoitteeseen.

Eli tänään pääsin maaliin maratonilta – olen elossa vielä neljä päivää maratonin jälkeen.

Hyvältä se ei kyllä näyttänyt sunnuntaiaamuna. Peukalovarvas oli täysin jäykkä ja siihen sattui jumalattomasti.
Polvi oli myös kipeä, mutta kesti kyllä kävelyä.
Maanantaina kävin Samun luona hierottavana ja sen jälkeen elämä alkoi hymyillä.

Kävimme myös Ullan kanssa pikaisella Ruotsin risteilyllä nauttimassa hieman ruokaa ja luotettavia energiajuomia kohtuullisesti.

Tänään kävin jo juoksemassa tunnin lenkin ja viisi viiden minuutin reipasta vetoa menivät oikein hyvin.
Olo on sellainen, että en lainkaan ihmettelisi, että vielä kerran pitää laittaa numerolappu rintaan ja juosta pitkä lenkki!

Laitetaan nyt yksi kuva vielä maralta.
Aurinkoisesta hymystä päätellen kuva on kisan alku puolelta.
c Jari Tomppo.

Tässä sykekäyrä tämän päivän lenkiltä.
Kyseessä oli kevyt intervallitreeni.
Viisi viiden minuutin vetoa vauhtikestävyysalueella.
Eli selvästi kovempaa kuin lauantain pitkikisellä.