Suuntasin tänään pitkästä aikaa Mynärasteille Maijan kanssa.
Muistelin jo käyneeni Lammasvuorella suunnistamassa ja luulin, että sielktä
löytyy hyvää avokalliomaastoa – ei löytynyt!
K-1: Ensin polkua pitkin, käännös vasemmalle polku-uralle, joka päättyi pian,
mutta ylös mäkeen, polulle ja rastille.
1-2: Polkua takaisin ja polkujen risteyksestä oikealla. Siinä oli ylimääräinen
polku ja jouduin jatkamaan rastin suuntaan. Siinä Tuli Mala vastaan ja kysyin
oliko hän jo löytänyt rastinsa.
2-3: Polkujuoksu jatkui mutta loppui pian. Sitten olikin jalkojen alla melkein
loppuun saakka vasta kaadettua vesakkoa. Siinä ei näillä voimilla pystynyt edes
kävelemään - konttaamiseksi meni. Löysin välillä hiukan avokalliota ja vauhti
nousi huimasti kävelyksi.
3-4-5: Ongelmitta rasteille. Viitosella käytyäni yksi tuttu, hyvä suunnistaja
kysyi, että oletko varma, että kävit oikealla rastilla. Vastasin olevani varma,
mutta kävin tarkistamassa koodin.
5-6-7-8-9: Ongelmitta, mutta juoksemaan pystyi vain poluilla, muuten se
kävely-konttaaminen jatkui.
9-10: Polkua pitkin rastin kaakkoispuolelle. Siinä oli tuttu mies joka kysyi
missä ollaan. Näytin kartastani ja hän kirosi raskaasti, kertoi olevansa
matkalla 2-rastille ja tivasi, että oletko varma. Minä sanoin olevani.
Sitten lähdin risusavottaa jatkamaan ja jouduin hiukan rastia hakemaan. Lähdin
ilman suuntaa seuraavalle rastille ja saavuttuani polulle huomasin lähteneeni
90 astetta väärään suuntaan.
Selvisin sieltä ongelmitta rastin 11 kautta maaliin.
Olipa siinä taas yksi koettelemus takana. Mutta noihin
risukkoihin en enää tässä elämässä mene.
Ei tämä kartalta katsellen pahalta näytä.
Siellä oli paljon mustikoita, jos haluaa kuntoilla, niin sinne poimimaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti