Sprinttisuunnistus Nauvossa

Suuri rakkauteni sprinttisuunnistus tuotiin tänään Nauvon kirkonkylään.

Pääsin melkein kotimaastossa ryntäilemään.

Kaksi ekaa rastia ihan OK, sieltä lähdin ensin oikeaan suuntaan, mutta kartta oli väärin päin ja korjasin suuntaa ja kiersin kolmoselle pidempää reittiä.

Neloselle ihan hyvin, sitten menin seiskalle ja leimasin. Jatkoin matkaa ja tulin vitoselle, kirosin ja leimasin. Jatkoin kuutoselle ja mietin kumpaa kautta seiskalle, päätin palata jalanjälkiäni.

Sitten vintti pimeni. Löysin taas 5-rastin, leimasin ja lähdin seuraavaksi rastille 8.

Loppu meni ihan kivasti, mutta pitkällä välillä rastille 14, mieleeni tuli, että meniköhän rastirypäs idässä ihan niinku Strömsössä!

Maalissa näyttöön tuli kehotus mennä itkumuurille - se hylkäys siis ei tullut enää yllätyksenä. Kun kerrottiin mikä rasti puuttuu, niin totesin, että seiskalla kyllä leimasin kerran, mutta se oikea-aikainen leimaus puuttuu.

Arvaa, että vähän vilutti.

Mutta harmistus unohtui, kun kun vanhan naapurini mies (siis hänen kyröläinen vaimonsa oli myös suunnistamassa) kertoi, että nyt pitää tulla kuvaan Malan kanssa. Hän lupasi lähettää sen kuvan toiselle kyröläiselle naapurin tytölle, joka nykyään asuu Hollolassa.
Hiukan vaikeaselkoinen kertomus, mutta tämän tytön, joka ei suunnista, olen nähnyt viimeksi noin 65 vuotta sitten! Mala voi sitten korjata tekstini ymmärrettävään kuosiin.

Kesämökiltämme matkaa on tälle kartalle maantietä pitkin 8 km.
Joten todella tutuksi tämä kylä on tullut viimeisten 55 vuoden aikana!