Tasan kaksikymmentä vuotta sitten Helenan päivänä 31.7.2004 poltin elämäni viimeisen tupakan.
Olin muutaman kerran yrittänyt lopettaa neljäkymmentä vuotta kestäneen röökäämisen, mutta epäonnistunut joka kerta, vaikka harrastin kaikenlaista kuntourheilua.Olin juossut ensimmäisen maratonini puoli vuotta aikaisemmin Vammalassa viiteen tuntiin.
Seuraava oli vuorossa kesäkuun alussa Tukholmassa, aikaa kului puoli tuntia vähemmän.
Kerroin tätä tarinaa halukkaasti kaikelle kansalle oluttuopin ääressä savuke kädessäni. Ja lisäsin, että jos kehitys jatkuu samaa tahtia, niin maailmanennätys siirtyy minulle kolmessa vuodessa.
Kuulijat yleensä kysyivät, että miten se maraton oikein luontuu kovalle tupakkamiehelle.
Kerroin, että ei ongelmaa: Poltin tupakan, juoksin maratonin ja vasta maalissa seuraavan savukkeen.
Joku sisäinen ääni kertoi minulle sanomaa; lopeta, lopeta, lopeta…
Olimme mökillä Nauvossa ja iltatupakan jälkeen päätin, että tähän se loppui.
En kertonut päätöksestä kenellekään.
Kotona kävimme siihen aikaan tupakalla alakerrassa ja töissä konehallissa. Usein yksin, monesti jonkun kanssa.
Neljän päivän päästä vaimo ensimmäisen kerran ihmetteli, kun emme olleet viettäneet yhteistä tupakkahetkeä.
Kerroin lopettaneeni.
Ja henkinen painostus oli sen verran vahvaa, että Ullakin runsaan puolen vuoden päästä teki saman päätöksen!
Tässä ollaan Kustavin mökillä rakennustöissä. Raskas työ vaatii raskaat huvit. Olutta ja Marlboroa kului! |
Tupakalla Pyhätunturin mökillä. Se piti polttaa takan ääressä, ettei tupakan haju jää leijumaan ilmaan. Lapin vuokramökeissä oli ehdoton kielto tupakan polton suhteen - se koski myös mökin omistajaa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti