Via Dolorosa

Tänään vuorossa keskimatka Tour de Archipelago -rastiviikolla.

Koska olin menettänyt mahdollisuudet kultaan ja kunniaan, esitin Maijalle, että hän lähtisi ensin maastoon ja minä ottaisin hänet kiinni ja suunnistaisimme yhdessä pari rastiväliä.
Tämä siitä syystä, että hänen pitkä oli ollut tiistaina 2 km ja aikaa kului yli tunti helpommassa maastossa. Tänään sekä hänellä että minulla oli matka 2,7 km ja tämän päivän maasto oli hieno - siis hidas ja vaikea.

Minuutin lähtövälillä sain malan kiinni ennen rastivälin puolta matkaa. Onnistuin tekemään pienen koukkauksen ennen rastia, ei siis hyvin alkanut.

Vaelsimme peräkanaa ykköseltä tielle ja siellä katsoimme rastivälin lopun reitinvalinnan. Lähdin hiukan hölkkäämään ja kun erkanin tieltä lounaaseen, suunta vei minut liiaksi etelään ja pysähdyin vasta kun näin kesämökin katon.
Kirosin, käännyin ja siinä Maija sai minut kiinni.
Nousu kakkoselle vaati vuoristokiipeilijän taitoja, selvitimme nousun hienosti ja hitaasti!

Kolmoselle oli tarkoitus mennä suoraan ja sivuuttaa iso mäki tien ylityksen jälkeen oikealta puolelta.
Kadotin taas suuntani ja ajauduin pienemmän mäen oikealle reunalle. Kartasta ja korkeuskäyristä en ymmärtänyt mitään, joten seuraus oli että oikealla näkyvä tie pysäytti miettimään missä ollaan. Lähdin ihan oikeaan suuntaan mutta kun en ymmärtänyt korkeuskäyristä mitään, niin taas tuli tehtyä älytön mutka maastossa.

Lähdettyämme kohti nelosta sanoin Maijalle, että tämän rastivälin päätän suunnistaa hyvin. Onnistuinkin siinä - yllätys!!!

Viitoselle päätimme mennä tien kautta - se on ainoa järkevä reitinvalinta tällaiselle noviisille! Kun lähestyimme rastia, päätin jättää Maijan oman onnensa nojaan. 

Kuutoselle oli maaliviitoitus yli liukkaan ja jyrkänteitä sisältävän kallion yli. Kun olin käynyt rastilla, niin näin Maijan tulevan vastaan.

 

Maaliin oikein juoksin rinta rottingilla. Olin niin ylpeä, kun olin pystynyt selvittämään tämän reitin sateessa minimaalisin (10 min?) töppäyksin kävelyvauhdilla...  ;)

 

Kyllä mun suunnistusurani on pakko pian lopettaa. Ei ole kaukana se hetki, kun eksyn Ruotsiin. Tai vielä pahempaa: Venäjälle...